Botswanan monimuotoinen kristillisyys

 

Kodissamme on asunut tämän viikon (helmikuussa 08) Kuopion seurakuntayhtymän vieras, botswanalainen pastori David Titus. Hän johtaa maansa luterilaisen kirkon kasvatusprojektia, jonka on aikanaan perustanut Suomen lähetysseura.

Eteläisen Afrikan uskontotilanne on melkoisen kirjava, kun sitä vertaa meidän yksimuotoiseen luterilaispainotteiseen kristillisyyteen. Siellä reilusti yli puolet tunnustavat kristinuskoa ja loput harjoittavat perinteisiä kansanuskoja. Tosin toisinaan kansanuskomukset sekoittuvat iloisesti kristillisyyteen.

Vieraamme kertoi, että kansanuskontojen vaikutus tuntuu muutenkin monissa asioissa. Parantajien, tietäjien ja taikureiden palveluksia tarvitaan edelleen. Tulipalon jälkeen ihmiset saattavat kysyä tietäjältä, onko joku mahdollisesti kironnut heidät. Matkalla lääkäriin poiketaan parantajan luona. Edesmenneet esi-isät muistetaan ja heille osoitetaan kunnioitusta.

Tätä taustaa vasten ymmärtää hyvin eräät piirteet afrikkalaisessa kristillisyydessä. Ihmeet, parantamiset, pahojen henkien ulosajamiset ja erilaiset kiroukselta suojautumismenot kuuluvat monien kirkkojen arkielämään.

Toisissa kirkoissa tällaiseen suhtaudutaan kriittisemmin. Sielläkin pappien täytyy kuitenkin vastata ihmisten pyyntöihin. Esimerkiksi luterilaisen seurakunnan jäsen voi pyytää pappia ajamaan itsestään pahat henget ulos, kun hammassärky ei ota parantuakseen. Pappi tietenkin lähettää hammaslääkärille, mutta jotakin uskonnollistakin on annettava, koska sitä hengenmieheltä odotetaan. Niinpä pastori piirtää potilaan otsaan öljyllä ristinmerkin.

 

Koska yliluonnolliset ilmiöt ovat luonteva osa afrikkalaista kulttuuria, suuria ihmeitä lupaavat liikkeet saavat siellä parhaiten kannattajia. Jopa skientologian kvasiuskontokin on levinnyt sinne.

 Eräs itsenäinen Etelä-Afrikan kirkkokunta pitää piispaansa messiaanaan. Neljän miljoonan uskovan joukko turvautuu kolmiyhteiseen Jumalaan ja pelastajapiispaansa. He uskovat vakaasti piispansa tehneen suuria parantamisihmeitä. Kun hän vieraili Botswanassa, valtavat ihmismassat tulivat pyytämään häneltä ihmettä. Kaippa niitä saatiinkin, koskapa liike voi edelleen hyvin.

 Toinen Davidin esittelemä erikoisuus oli kirkkokunta, jossa noudatettiin uskollisesti Mooseksen lakien ruokasäädöksiä, ympärileikkausta ja uhrikäytäntöjä. Tämänkin ymmärtää afrikkalaisessa kontekstissa. Samoja tapoja oli nimittäin noudatettu Afrikan alkuperäisuskonnoissa jo ammoisista ajoista alkaen.

 

Davidin mukaan afrikkalaiset kunnioittavat erityisen paljon korkeassa asemassa olevia uskonnollisia johtajia. Ovathan Jumalat heidän puolellaan. Erityisen suuri painoarvo on paavilla. Häntä kuuntelevat nekin, jotka eivät ole katolisia.

Tästä syystä katolisen kirkon ehkäisykanta on vaikeuttanut Afrikan aids-tilannetta. Edellinen paavi oli nimittäin kehottanut Afrikan kansoja luopumaan keinotekoisesta ehkäisystä ja antamaan Jumalan päättää lapsiasioista. Samassa yhteydessä pyhä isä kielsi avioliiton ulkopuolisen seksin.

Monet ottivat paavin sanan vakavasti, sillä tulihan se kirkon mahtavimman miehen suusta. Naimattomat eivät kuitenkaan pysyneet kauaa selibaatissa. Eikä aviouskollisuuden hyvettäkään seurattu kovin pitkään. Sen sijaan monet noudattivat ehkäisykieltoa uskoen, että kun kristikunnan suurin hengenmies kieltää kondomin käytön, hän varmaankin suojelee hurskaitaan aidsilta.

 

Ja lopuksi. Botswanalainen pastori näki täällä ensimmäisen kerran eläessään lunta. Hän kertoi luulleensa, että lumisateella on pysyttävä sisällä, sillä taivaalta putoavat lumihiutaleet voivat aiheuttaa vammoja osuessaan päähän. Taisi olla iloinen yllätys, ettei lumi ollutkaan kovaa kuin sepeli.

Kävimme tietysti hiihtämässä. Vieraamme jätti ladunvarteen monta lumienkeliä.