Mitä Jeesus sanoi helvetistä?

Opetus helvetistä lienee se uskonkohta, joka herättää eniten vastenmielisyyttä niin kristinuskon ulkopuolisissa kuin sen sisäpuolella elävissäkin. Miten hyvä ja kaikkivaltias voi lähettää ketään ikuiseen kärsimykseen? Luulisi hänellä olevan parempiakin keinoja reagoida siihen tosiasiaan, että kaikki eivät tahdo ottaa vastaan Jumalan hyvyyttä. Ajatus helvetistä ei kuulosta ”kristilliseltä”.

Tästä huolimatta Raamatun henkilöistä eniten helvetistä puhui Jeesus itse. Jeesus, johon olemme tottuneet liittämään kristillisen uskon kauniit, humaanit ja parhaimmat puolet. Silti hänen perussanomaansa kuului myös julistus helvetin vaarasta. Hän nimittäin julisti tulevaa Jumalan valtakuntaa, jossa hyvät ja pahat saavat sen mikä heille kuuluu. Siksi ihmisten oli nyt korkea aika tehdä parannus synneistä ja pahuudesta. Muussa tapauksessa heille käy huonosti.

Tuomiota ja muuta... 

Kaikkein tunnetuin helvettiteksti lienee Jeesuksen kuvaus viimeisestä tuomiosta (Matt. 25:31-46). Silloin suuri tuomari sanoo joillekin ankaran sanan: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen”. Toinen yhtä kuuluisa kohta on kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16:19-31). Sen mukaan ylellisyydessä elänyt rikas mies joutui kuoltuaan kauheaan tuskaan ja tuleen, eikä hänen vaivaansa ei voitu lievittää millään tavalla. Näihin tulikuviin liittyy myös Jeesuksen mainitsema arvoituksellinen kuolematon helvetinmato (Mark. 9:44, 46).

Muualla Jeesus viittaa kadotukseen lyhyesti. Se on ”ulkona oleva pimeys”, jossa kuuluu ”itku ja hammasten kiristys” (Matt. 8:12; 22:13). Lisäksi Jeesus käyttää passiivisempia ilmauksia pelastuksesta osattomien kohtalosta. Se on taivasten valtakunnan ulkopuolelle jäämistä (Matt. 7:21-23) ja tuhoutumista (Matt. 10:28; Joh 3:16).

Viisi teesiä

Näitä kohtia on vaikea pyyhkiä pois evankeliumeista. Eikä niiden perusajatusta muutenkaan voida näin jälkikäteen sensuroida kristinuskosta. Mitä niistä siis pitäisi ajatella? Esitän seuraavassa viisi teesiä tai väitettä.

1.) Jeesus puhui helvetistä kielikuvilla, joten emme voi ottaa kirjaimellisesti tulta, matoja ja hammastenkiristystä. Meidän on kysyttävä, mikä oli noiden kielikuvien ajama varsinainen asia.

2.) Helvettipuhe on luonteeltaan varoitusta ja uhkausta. Sen tarkoitus ei siis ole ensisijaisesti ennustaa ja luvata: näin kurjasti tulee tapahtumaan. Vaan se varoittaa: tällainen vaara on olemassa, jos emme käänny ja ota vastaan Jumalan pelastustekoa omalle kohdallemme.

3.) Helvettipuheen varoitus voi toki toteutua jonkun tai joidenkin sielujen kohdalla. Mutta tapahtuuko niin, sitä emme tiedä. Jumala ei ole paljastanut kenellekään historian loppuratkaisua, joten emme tiedä, kuka tai kuinka monta ihmistä joutuu lopulta kadotukseen. Siksi kristityt eivät saa mielikuvissaan olettaa ketään helvettiin, vaikka meistä monikin voisi ansaita paikan siellä. Sen sijaan meidän tulee toivoa ja rukoilla kaikkien pelastumista. Siihen Jumala pyrkii, joten sitä vain me saamme toivoa ja pyytää.

4.) Jos joku joutuisi helvettiin, mitä se on? Nyt tulemme kielikuvien varsinaiseen asiaan. Ihminen luotiin hakeutumaan Jumalan yhteyteen ja elämään siitä. Tämän torjumisesta syntyy se mitä helvetiksi kutsumme. Jos joku sielu onnistuu lopullisesti ja pysyvästi torjumaan Jumalan hyvyyden, se menettää kaiken elämän ja olemassaolon ilon. Ehkä sielu joutuu jonkinlaiseen tuhoutumis-, rappeutumis- ja sammumisprosessiin, joka joko jatkuu ikuisesti tai pysähtyy jonakin päivänä tilaan, jota emme pysty lainkaan ymmärtämään.

5.) Helvettiaihe on spekulatiivista scifi-teologiaa, josta on puhuttava toinen käsi suulla. Siitä ei voi luoda opinkohtaa, koska helvetti ei kuulu Jumalan luomis- ja pelastussuunnitelmiin. Kristinuskon oppeja luodaan vain siitä mitä Jumala suunnitteli ja tarkoitti. Suurin virhe helvetistä puhuttaessa on tietää siitä liikaa. 

Helvetin mahdollisuus kuuluu Jeesuksen julistukseen ja sitä kautta kristinuskoon. Sitä ei voida pyyhkiä pois leimaamalla se ”vanhentuneeksi”, ”sivistymättömäksi” tai ”jumalattomaksi” uhkailuksi. Tältä osin Jeesus ei koskaan pääse salonkikelpoisten filosofien iltapäiväseuraan.

Eikä hän yritäkään. Hän ei kehittele fiksua ja filmaattista maailmankuvaa, vaan auttaa ihmisiä parempaan maailmaan. Helvetin ongelman hän ratkaisee armolla, joka antaa anteeksi ja uudistaa meistä parempia ihmisiä. Se alkaa tässä ajassa, mutta sen lopullinen kauneus tulee näkyviin vasta tuonpuoleisessa.