Työuupumus on väärä diagnoosi


Käytämme termiä työuupumus silloin kun elämä menee niin piippuun, ettei millään jaksa käydä työssä. Ehkä sana työuupumus johtaa kuitenkin hieman harhaan. Eihän normaalin työn pitäisi uuvuttaa tervettä ihmistä.

Usein uupuneen työ ei ollutkaan ”normaalia”. Kun hänen tilannettaan kartoitetaan, jäljet johtavat joskus työn järjestelyihin. Työtä on ollut liikaa, se on liian vaativaa tai liian helppoa. Usein työpaikan ilmapiiri on niin tulehtunut, että heikoin lenkki saa ilmipotilaan roolin.

Huonosti hallinnoitu ja johdettu työ syö tekijää. Ajatellaanpa työpaikkaa, jota piinaa jatkuva epäselvyys siitä, kuka tekee mitä ja milloin. Virallinen komentoketju ei jaa tehtäviä, vaan lintsarit siirtelevät hommia ahkerille ja kilteille. Iso osa työajasta kuluu virheiden paikkailuun, asioiden varmisteluun ja kesken jääviin projekteihin.

Ei ihme, että joku väsähtää näin sotkuiseen työympäristöön. Mutta kun hänet diagnostisoidaan työuupuneeksi, tilanteesta annetaan väärä viesti.

Vika ei ole uupuneessa itsessään, vaan laajemmin koko työpaikassa. Sen ilmapiiriä ja hallintokulttuuria pitäisi remontoida. Ei siitä mitään hyötyä ole, että heikoin lenkki käy lepäämässä ja palaa takaisin saamaan taas turpiin.

Esimiehillä on suorastaan kohtuuttoman suuri vastuu alaistensa hyvinvoinnista. Ei ihme, jos he itsekin uupuvat. Heitä kun vielä kaiken päälle rasittaa työn julkisuus ja näkyvyys. Esimiestähän silloin katsotaan, kun hänen osastollaan uuvahdellaan tämän tästä ja alaiset ottavat jatkuvasti pikkubreikkejä töihin.

Mutta vastuuta on työntekijällä itselläänkin. Siitäkin uupuu, jos ei itse osaa hallinnoida työtään oikein. Jos tekee liikaa, tehottomasti tai ei tunne rautaista ei-sanaa. Tai jos ei yksinkertaisesti osaa kunnolla töitään.
Perustyötaitojen puute se vasta hengästyttääkin. Silloinhan ei koskaan päästä ammatilliseen työnteon meininkiin, vaan räpelletään vaan näennäistöitä.

Sekin on mahdollista, että uuvahtanut on väärällä alalla. Nykyinen työ ei vain sovi hänelle, vaikka kuinka yrittäisi.

Aina ei työuupumus johdu työstä, vaan jostakin aivan muista mielenterveyden tai sielunrauhan ongelmista. Silloin varsinkin puhe työuupumuksesta johtaa katseen harhasuuntaan ja suotta syyllistää työpaikkaa.

Tosin mielen ja elämänhallinnan solmut voivat olla hirmuisen monimutkaisia. Kun niistä ei oikein saa otetta, tilanne on helpointa nimetä näkyvimmän ilmioireen mukaan. Niinpä puhumme työuupumuksesta.

Vaikka käyttäisimmekin termiä työuupumus liian hanakasti, itse kokemus on kuitenkin todellinen. Joillekin käy niin, että loppuu voima tehdä työtä. Aivot pysähtyvät eikä käsi liiku, kun pitäisi pyörittää tahkoa. Silloin on otettava kunnon tauko työhön, sitten töitä on järjesteltävä uudella tavalla. Ja muuta elämää on myös hoidettava kuntoon.