Jätän tavarat kauppaan



Kuukausi sitten perustin itselleni varaston Päivärantaan. Opettelen nyt käyttämään sitä. Kaikkein vaikeinta on tajuta varaston idea. Varastohan on rakennus, jossa säilytetään tavaraa. Kun on kunnon varasto, tavaraa ei tarvitse kasata omaan kotiin täyttämään kaappeja ja nurkkia.

Yritän noudattaa varastoimisen teoriaa myös käytännössä. Käyn varastossani ihailemassa rakkaita tavaroitani, mutta jätän ne sitten sinne hyllyille. Riittää kun tiedän, että siellä ne nyt ovat. Jos joskus satun ehdottomasti tarvitsemaan jotakin, käyn sen hakemassa. Mutta en ota mitään ylimääräistä. Siellähän tavarani ovat tallessa, miksi siis keräisin niitä omaan kotiini.

Varastoni katolla lukee Citymarket. Muutkin käyvät sieltä hakemassa tavaroita. Hyvä juttu. Ystävällinen henkilökunta nimittäin tuo koko ajan uusia esineitä vanhojen tilalle. Niinpä uskallan jättää tavarani hyllylle enkä rahtaa niitä kotiini.


Kun käyn varastokierroksella, tavarani huutavat usein perääni. Vie minut kotiisi, tunge minut vaatehuoneeseesi, kaapissasi on vielä tilaa. Näin ne vikisevät.

Niiden on kuitenkin parempi pysyä tavaratalossa. Siellä ne ovat kivasti esillä, muutkin ihmiset käyvät niitä ihastelemassa ja ne pysyvät kauniina, nuorina ja houkuttelevina vuodesta toiseen. Minun kodissani ne taas muuttuvat saman tien vanhaksi romuksi, joka unohtuu käytöstä poistettujen hyllyille.

Tavarat eivät selvästikään ymmärrä omaa parastaan. Ne luulevat olevansa vankilassa, josta täytyy paeta kotiini. Onneksi minä tiedän paremmin. Tavaratalot ovat eräänlaisia tavaroiden suojelualueita. Niitä ei saa viedä sieltä pois muuten kuin äärimmäisen pakon edessä.

Tavaroiden seireeninkutsua on kuitenkin vaikea vastustaa, vaikka tunkisikin korvat täyteen vahaa ja pulttaisi itsensä kotioveen kiinni. Lisäksi jokaisella on erityiset heikot kohdat.

Minulla ne on kirjat. Vaikka kirjavarastoni Saksassa, Englannissa ja USAssa ovat kolossaaliset, olen silti kerännyt niitä aivan liikaa omaan kotiini.

Perustelen bibliofiliaa sillä, että jos nukkuu riittävän lähellä kirjoja, tieto valuu niistä yön aikana aivoihin. Siksi tärkeät kirjat on saatava omaan hyllyyn. Viisaalla vikipedialla ja kaikkitietävällä googlella ei ole tällaista vaikutusta.


Jokainen tavaralle antautunut tunnistaa ostajan down-ilmiön. Ostopäätöksellä, kassalla ja vielä pakettia avattaessa mieliala on korkealla. Mutta viimeistään kun esine on hyllyssä, seuraa laskuvaihe. Tavara ei antanutkaan lupaamaansa autuutta. Sen sijaan se jätti ostajansa miettimään, tuliko tehtyä viisaasti ja mihinköhän uuden esineen laittaisi.

Tavaroihin suhtaudutaan eri tavoilla. Kuluttajatyypit hankkivat paljon ja heittävät paljon pois. Kaupasta löytyy ja kaatsikalle mahtuu. Askeetit taas kilvoittelevat tullakseen toimeen mahdollisimman vähällä.
Keskitien kulkija pitää tavarataloja omina varastoinaan. Ihania tavaroita käydään katselemassa ja hypistelemässä. Ja jätetään sitten hyllylle.