Joulun kertomukset raamatuntutkimuksessa

 

Joulun kertomuksista etsitään uskonnollista sanomaa – historialliset kysymykset jäävät taka-alalle 

Joulun kertomukset ovat olleet Suomessa raamatuntulkintaa koskevan keskustelun keskuksessa kohta neljä vuosikymmentä. Sen lähtölaukauksena voidaan pitää Heikki Räisäsen Jeesuksen äitiä koskevaa väitöskirjaa vuodelta 1969. Teos herätti uskonnollisissa piireissä suurta kohua, koska sen koettiin kyseenalaistavan Jeesuksen syntymäkertomusten luotettavuuden.

Räisänen ei kuitenkaan esitellyt mitään radikaaleja uutuuksia. Tieteellisessä tutkimuksessa joulun kertomusten historialliset ongelmat oli tunnistettu jo kauan sitten. Kuka tahansa Raamatun lukija löytää ne itsekin, kun vertailee Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeita keskenään.

Perusongelma piilee kertomusten suurissa eroissa. Jeesuksen syntymään liittyvien tiedonantojen täytyy olla peräisin Marialta ja Joosefilta. Kun Jeesuksesta tuli suurmies, ne kaivettiin esiin ja niistä kerrottiin eteenpäin. On kuitenkin vaikea ymmärtää, miten kahteen evankeliumiin päätyi lopulta niin erilaiset versiot tapahtumista ja miksi kumpikin näyttää jättävän hyvin tärkeää aineistoa pois.

Luontevinta on päätellä, etteivät kummankaan evankelistan tiedonannot perustu kokonaisuudessaan kovin luotettavaan traditioon. Historiallista perää voi olla joissakin yksityiskohdissa, mutta suuret linjat ovat evankelistojen omaa käsialaa.

Nykyään tämä tulkinta ei herätä suurempia vastalauseita ainakaan kirkollisessa ympäristössä. Erityisesti yliopistollisen koulutuksen saanut papisto suhtautuu siihen tyynesti. Joulukertomusten historialliset ongelmat eivät nimittäin muuta asian ydintä: Jeesus on todella syntynyt, elänyt ja kuollut. Tätä ei mikään vakava tutkimus kiistä, niin kuin ei Jeesuksen julkisen toiminnan pääpiirteitäkään. Sen sijaan hänen syntymäänsä liittyvistä tapahtumista meillä ei ole varmaa tietoa.   

Mitä evankelistat yrittivät sanoa?  

Nykytutkimuksen painopiste on siirtynyt syntymäkertomusten historiallisesta pohjasta niiden kirjoittajiin. On kysytty, mitä kukin evankelista halusi sanoa omalla versiollaan ja mitä se kertoo hänen uskonnollisesta profiilistaan. Tutkimus etsii siis teksteistään samoja asioita kuin niitä lukeva kristikunta.

Yhteisymmärrykseen on tultu muun muassa seuraavasta. Matteus korostaa Jeesuksen syntymäkertomuksilla, että profeettojen ennustukset osoittivat juuri Jeesukseen. Hän on Daavidin sukuun kuuluva pelastajakuningas eli Messias. Tämä kärki kohdistui erityisesti juutalaisiin, jotka kyseenalaistivat kristittyjen väitteet Jeesuksen persoonasta.

Evankelista Luukkaalle Jeesuksen syntymässä toteutuu kauan valmisteltu pelastushistoriallinen suunnitelma, joka koituu kaikkien kansojen iloksi. Samalla maailman mahtiarvot kääntyvät päälaelleen. Historian käänne tapahtuu vaatimattoman pariskunnan ja etenkin naisen, Marian kautta. Siksi Luukas antaa Marialle palstatilaa paljon enemmän kuin Joosefille, jonka suuhun ei sijoiteta yhtä ainoaa sanaa. Maria sen sijaan puhuu ja rukoilee paljonkin.

Syntymäkertomusten kirjoittajien lisäksi tutkimus on kiinnostunut niiden ensimmäisistä lukijoista (ns. vastaanotto- eli reseptiohistoriallinen tutkimus). Näin rakentuu laajeneva kysymysten kaari: miten varhaiset kristityt ymmärsivät joulukertomukset, miten ensimmäisten vuosisatojen kristikunta ymmärsi ne, ja mikä rooli niillä on nykyajan kristillisyydessä.

Joulusaarnan tekijän eteen avautuu siis rannaton meri. Etenkin jos hän ei hukuta itseään tekstien historiallisten ongelmien ratkomiseen, vaan katsoo eteenpäin niiden käyttö- ja vaikutushistoriaa. Siltä suunnalta tekstien perimmäinen sanomakin löytyy.  

 

Syntyi neitsyt Mariasta 

Kaikkein kiivaimmin maassamme on väitelty Jeesuksen neitseestäsyntymisestä. Aluksi peistä taitettiin asian historiallisesta todenperäisyydestä. Toisinaan kiistaa kärjisti huoli lumipalloefektistä. Pelättiin, että jos jostakin ”raamatullisesta” totuudesta tinkii, kohta annetaan periksi toisessakin ja pian koko kirja kaatuu.

Tapahtuiko se todella –vääntö on nykyään jäänyt taka-alalle, sillä joka tapauksessa kristikunta on uskonut miltei alusta asti Jeesuksen neitseestäsyntymiseen. Nyt kysellään mieluummin sen teologisen idean perään. Mitä uskontunnustuksen lauseella ”syntyi neitsyt Mariasta” haluttiin sanoa? Mikä on sen uskonnollinen ja teologinen pointti?

Evankelistoille neitseestäsyntyminen osoitti, että Jeesus on profeettojen ennustuksen lupaama Jumalan Poika. Hän saa voimansa ja valtuutuksensa ylhäältä, ei keneltäkään ihmiseltä. Myöhemmin vanhan kirkon aikana neitseestäsyntymisellä korostettiin sekä Jeesuksen jumaluutta että ihmisyyttä. Hän on todella alkuisin Jumalasta. Mutta hän on myös ihminen, sillä hän syntyi tavallisesta ihmisestä.   

Neitseestäsyntymisen uskonnollinen idea ei siis seiso ja kaadu asian historiallisen todistettavuuden kanssa. Sama pätee joulukertomusten muihinkin yksityiskohtiin. Niiden pääasia ei nimittäin ole historiallinen raportointi vaan uskonnollinen opetus. Niissä valotetaan tarinan keinoilla sitä, minkälaiseen Kristukseen alkukirkko uskoi.