Justinos Marttyyri - vanhan kirkon apologeetta

 

Justinos Marttyyri. Apologiat & Dialogi Tryfonin kanssa. (suom. Matti Myllykoski ja Outi Lehtipuu). Gaudeamus 2008. 366 sivua.

 

Justinos Marttyyri (k. n 165 jKr.) oli toisen vuosisadan tuotteliain kristillinen kirjoittaja ja aikansa merkittävin apologeetta, kristinuskon puolustaja. Hänen runsaasta tuotannostaan on säilynyt kaksi kristinuskon puolustuskirjaa ja teologinen keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa.

Niiden suomennoksessa on peräti 270 sivua. Lisäksi mukaan tulee perusteellinen johdantoluku ja kommentaariosa. Tällaisena teos tarjoaa loistavan ikkunan toisen vuosisadan kristilliseen ajatteluun.

Ensimmäisenä teoksen lukija hämmästyy siitä, miten pitkälle kristillinen teologia on kehittynyt Justinuksen ajattelussa. Häneltä löytyy jo melko valmis oppi luomisesta, Kristuksen jumaluudesta ja ihmisyydestä ja pelastuksen välittymisestä uskon ja sakramenttien kautta. Suomennos osoittaa hatusta temmatuksi modernit DaVinci –myytit, joiden mukaan pieni kirkon johtajien sisäpiiri olisi keksinyt tyhjästä klassisen kristinuskon joskus 300-400-luvuilla.

Erityisen kuuluisaksi filosofi-teologimme tuli logos-ajattelunsa ansiosta. Koko universumin läpäisee jumalallinen logos – järki ja viisaus – , jonka avulla kaikkialla ja kaikkina aikoina elävät ihmiset voivat tajuta jotakin jumalallisesta totuudesta ja elää sen mukaan. Siksi parhaat kreikkalaiset filosofit, Sokrates etunenässä, olivat kristittyjä jo ennen Kristusta.

Tästä Justinos johtaa uskontokriittisen ohjelmansa. Hän oli huomannut samankaltaisuuksia kristinuskon ja pakanallisten myyttien kanssa. Esimerkiksi pakanalliset jumalat tekivät ihmeitä, ilmestyivät ihmishahmossa, kuolivat ja nousivat taivaisiin. Justinoksen mukaan pahat henget loivat tällaiset uskomukset jäljitelläkseen kristinuskoa. Näin ne saivat monet kansat eksymään epäjumalten palvelukseen. Totuudella höystetty valhe nimittäin houkuttelee parhaiten.

Justinokselle Vanha testamentti ei puhu Jumalan ja Israelin kansan välisestä liitosta, vaan esittää ennustuksia ja ennakkokuvia Kristuksesta. Tässä Justinos ennakoi tulevaa kristillistä tulkintalinjaa. Kriittisenkin lukijan on myönnettävä, että lukuisat Justinoksen esittelemät Vanhan testamentin teemat niveltyvät luontevasti siihen, mitä ensimmäiset Kristityt opettivat Jumalan Pojasta.

Luterilaisen ajattelumuodon hapattama lienee hämmästyy Justinoksen uskonopin lainomaisuudesta. Hän painottaa ihmisen vapaata tahtoa, jonka perusteella tämä voi valita uskonnollisen linjansa. Helmasyntejä vaaliva väljä nimikristillisyys ei ollut Justinokselle optio.

Suomennoksesta löytyy tärkeät kuvaukset toisen vuosisadan jumalanpalvelusjärjestyksestä, ehtoollisesta ja kasteesta. Kunpa Justinos olisi pohdiskellut niiden teologiaa vähän monisanaisemmin.

Teos luo jännittäviä silmäyksiä myös teologianhistorian reuna-alueen aiheisiin, kuten tuhatvuotiseen valtakuntaan, pahoihin henkiin, helvetin tuleen ja sielun olemukseen.

Väitän, että käsillä oleva käännös on tämän vuosikymmenen merkittävin teologisen tutkimuksen tuote. Sitä luetaan vielä sadankin vuoden kuluttua, jolloin melkein kaikki muut aikamme tekeleet ovat tyystin unohtuneet.