Suunsiivouksen aika - kiroilu on paha tapa

 

Pelle Miljoona meni sairaalaan katsomaan ystäväänsä Andy McCoytä. Älyändi oli yrittänyt lentää, mutta putosikin katuun niin että reisiluu hajosi kuin Andyn hampaat. - Mitä kuuluu, Ändi kyseli. -No vittu, mikäs tässä, yhtä sun toista, Pelle vastasi. - Onks ollu rundii? - Siellä täällä, vittu, niinkus tiedät, rokkari vastasi.

Tässä tähtien säihkyvää keskustelua. Lavastettu tilanne tietenkin, Real AnttiMcCoy - leffasta. Silti jäin ihmettelemään Pellen vähä-älyistä kiroilua. Äijä hoki sukuelimiä vailla mitään syytä, ihan vaan välimerkeiksi.

Pellen osakkeet putosivat kolisten allekirjoittaneen pörssissä. Olin pitänyt häntä harvinaisena älykkörokkarina. Biiseissä kun on välillä tosi paljon sanottavaa muustakin kuin iänikuisista ihmissuhteista. Ja kirjojakin on väsännyt. Tällaiselta tekijätä ei odottais teiniretoriikaa, vaikka miten rokkari haluaa ollakin

Sitten Pelle antoi uuden kirjansa Äntille. Raportoi kait siinä mietiskelymatkastaan Intiaan. Ja tälle tasolla jäi syvähenkisyys, vittu, sitä samaa. Tilanteen kornius melkein nauratti.

 

Kiroilu on kuin vaatteiden riisumista. Siinä paljastetaan aika paljon itsestä, ainakin sillon kun aikuinen kiroilee. Yläluokkalaisen törkykielen voi vielä laittaa nuoruuden tiliin, mutta ei enää aikuisella.

Joku voi sanoa, ettei kiroilu ole big diili. Kaikkihan sitä tekee, sitä paitsi nehän ovat vain sanoja, ei sen enempää. Ei pidä paikkansa. Kaikki eivät kiroile. Eivätkä varsinkaan kaikissa paikoissa.

Se on kyllä totta, että joidenkin alakulttuurien kielipeli sallii karkeat kirosanat. Kieltä kuuluu höystää uskonnolla, seksillä ja eritteillä.

Alakulttuurit ovat kuitenkin rajattuja sisäpiiriporukoita, joilla on omat sääntönsä. Jos siellä onkin soveliasta kiroilla, sama ei päde koko kulttuuriin.

Ysiluokkalainen ei sano hammaslääkärilleen: poraa perkele, vaan aloittakaa, olkaa hyvä. Rautakaupassa ei kiroilla asiakkaalle. Kun turkulainen kysyy Kuopion torilla reittiä satamaan, tuntemattomalle ei sadatella.

 

Mikä tekee tietyistä ilmauksista kirosanoja? Pohjimmiltaan kyse on kulttuurin syvätasolla solmitusta sanattomasta sopimuksesta. Kollektiivinen alitajuntamme on päättänyt, että tietyt sanat ovat erityisen törkeitä ja loukkaavia.

Yksilö tai edes alakulttuuri ei voi kumota tätä sopimusta omalla päätöksellään. Kirosanat puhdistuvat vain jos koko kulttuuri tahtoo niin.

Mutta sanaston muutos ei tapahdu nopeasti. Tämän osoittaa se, että vaikka melkein koko ikäluokka kiroilee tietyssä vaiheessa, siitä ei silti ole tullut yleisesti hyväksyttävää. Siksi viimeistään työelämään tultaessa monet luopuvat turhasta törkypuheesta.

Tosin tapaus Pelle ja Ändi osoittaa, että joihinkin töihin näköjään kuuluu kiroilu. Tai näin nämä rokkitähdet itse luulevat, omaksi vahingokseen. Ei ole tippaakaan coolia, kun viiskymppiset ukot höystävät puhettaan sukuelimin.