Ammuskelupelin lumo:

sekö, että suomalainen tap(p)aa amerikkalaisia nettiuniversumin taistelukentällä? images2.jpeg

Sähköisen tiedonvälityksen kuluttajan ei tarvitse tyytyä pelkkään sotauutisten seuraamiseen televisiosta. Hän voi itse osallistua taisteluihin nettipelien välityksellä. Suosituin sotanettipeli Battlefield 1942 sijoittui alunperin toisen maailmansodan taistelukentille. Pelaajat pitivät kuitenkin nykyajan sotaa paljon mielenkiintoisempana, joten peliin tehtiin epävirallinen netissä jaettava päivitysversio Desert Combat, joka tarjoaa USA:n ja Irakin välisiä taisteluita uutisista tutuiksi tulleilla seuduilla.

Pelin poliittinen asetelma on suorastaan huvittava. Pelaaja voi hiipiä irakilaissotilaana Basran yössä ja kaataa amerikkalaisia vaikkapa Tabuk-kiikarikiväärillä. Aavikkokenttien varikoilta löytyvät itäblokin ja USA:n paras kalusto. Maavoimien raskainta välineistöä edustavat jenkkien Abrams ja venäläisten T-72 tankit. Lisäksi käytössä ovat panssaroidut miehistönkuljetusajoneuvot, kuorma-autot ja erilaiset aseistetut jeepit. Ehkä jossakin myöhemmässä peliversiossa nähdään suomalainen Pasi. Merillä liikkuvat sotalaivat ja lentokoneet, ilmatila kuuluu suihkuhävittäjille ja taistelu- ja kuljetushelikoptereille.

Aseet pyrkivät jäljittelemään todellisia esikuviaan. Abrams -tankin panssarointi on neukkutankkeja vahvempi, tankintuhoajakone A-10 avaa panssarivaunun kuin säilykepurkin, paras käsiase on venäläinen AK-47 rynnäkkökivääri, yksi mies voi armotta pudottaa useita helikoptereita Stinger-ohjuksella.


Kansainvälistä kohellusta


images1.jpegNettipelaaminen on kansainvälistä puuhaa. Samalla kentällä voi rymistellä jopa yli 60 pelaajaa ympäri maailmaa. Tunnin pelattuaan keskivertosuomalainen on kohdannut enemmän ulkomaalaisia kuin koskaan muussa elämässään. Kohtaaminen ei tietenkään ole kovin syvällistä. Silti tuntuu hienolta lentää Apache -helikopteria, jonka nokassa istuu ampujana norjalainen pelaaja.

Pelaajat voivat keskustella keskenään kirjoittamalla viestejä. Oman puolen joukkoja voi varoittaa vaikkapa sala-ampujasta vuorilla. Jos ampuu vahingossa oman pelaajan, on korrektia pahoitella: "Sorry, I did not mean to". Vastaukseksi tulee lyhyt "its ok" tai "shit happens".

Joskus joku kysyy selkosuomella "onko suomalaasii kentällä?" Siihen tietenkin vastataan: "Talvisodan hengessä". Peliyön jälkeen voi sitten työpaikalla kehua käyneensä ulkomailla ja tavanneensa siellä suomalaisia. Suomalaisia pelaajia tap(p)aa suhteellisen usein peliuniversumissa, onhan maamme nettiyhteystiheys maailman huippuluokkaa.

Jos ei jaksa kirjoittaa puheenvuorojaan, voi käyttää pelin pariakymmentä näppäimestä aktivoituvaa repliikkiä. Jenkkisotilaat puhuvat tietenkin englantia. Realistisuudesta ei ole tingitty: irakilaiset huutavat varoituksiaan jollakin arabikielellä, jota kukaan pelaaja tuskin ymmärtää.


Häiriköt bannataan


Sotapelissäkin on sääntönsä ja häirikkönsä. On epäreilua leiriytyäimages3.jpeg panssarivaunulla toisten päätukikohtaan ja räjäyttää ukkoja sitä mukaa kun ne ilmestyvät pelikentälle. Tällaiseen syyllistyvä saa pian ruudulleen vaatimuksen pelata reilua peliä.

Joskus aloitteleva pelaaja ei saa millään vihollisia niitattua. Silloin voi pinna pettää ja paremman puutteessa hän ampuu pari omaa pelaajaa ihan vain nähdäkseen, miltä tuntuu osua johonkuhun. Näyttö kertoo reaaliajassa kaikille pelaajille, kuka ampui kenet ja millä aseella. Omien ampuja saa luonnollisesti nuhteet.

Kiroilu on huono tapa myös nettipeleissä. Rumia sanoja kirjoittelevalle huomautetaan "watch your language, son". Pelaajat voivat äänestää siitä, kuka heitetään kokonaan ulos pelistä. Äänestyksen jälkeen serveri voi poistaa häirikön langoilta.

Erittäin hyvää pelaajaa epäillään joskus huijaamisesta. Jos jonkun tilillä on vain yksi oma kuolema ja 20 vihollisen kaatoa, väkisinkin tulee mieleen, että hän käyttää näkymättömyys- tai kuolemattomuuskoodia. Nettipelissä sen ei pitäisi olla mahdollista, mutta silti epäily herää, jos joku pelaa aivan liian hyvin.

Tietenkin hyvä pelaaja saa parhaat pisteet. Pisteitä ropisee, jos pääsee panssarivaunulla keskelle miesjoukkoa, joista kenelläkään ei ole sinkoa tai kasapanosta. Hyvästä väijypaikasta saa tarkka-ampujakiväärillä tai raskaalla konekiväärillä runsaat kaadot. Taitava lentäjä pääsee mitalisijoille kuolema taivaalta -taktiikalla: pommit vihollisen niskaan (vaikka näin) ja karkuun.


Sorminäppäryyttä ja älypeliä


images4.jpegSodan epäreiluus tulee ilmi nettipelissäkin. Panssarivaunu rymistelee armotta pelkällä rynnäkkökiväärillä varustetun sotilaan yli. Hävittäjäpommittaja tuhoaa helposti aseistamattoman miehistonkuljetuskopterin. Onneksi pelikuolemasta rangaistaan vain parinkymmenen sekunnin tauolla, jonka jälkeen pelaaja ilmestyy jälleen kentälle.

Pelaamisen viehätys piilee siinä, että sekä omat että vastustajat ovat todellisia ihmisiä. Pelaajat voivat liikkua ryhmissä ja tehdä yhteistyötä käsikranaattien heittelyssä tai nurkissa väijymisessä. Joku ajaa jeeppiä ja toinen seisoo lavalla konekiväärillä ammuskellen.

Vastustajat ovat älykkäitä. Siksi jokaisen kaadon jälkeen saa onnitella itseään. Keskimäärin pelaaja kuolee yhtä monta kertaa kuin hän saa kaatoja aikaan. Itsensäkin voi helposti räjäyttää varomattomalla singon käytöllä.

Kypsempään ikään ehtinyt sateellittiverkoston taivaskanapelaaja joutuu väkisinkin hämmästelemään pelimaailman nopeaa kehitystä. Vajaa vuosikymmen sitten ammuskelupelien huippua edustanut humoristinen ja raaka Dukenukem näyttää nykypeleihin verrattuna karkealta ja yksiviivaiselta takomiselta. Nykyajan pelikokemus tulee jo hyvin lähelle toimintaelokuvaa, jossa pelaaja itse on sankari.

 

 

5.jpeg