Keskustelu
« Takaisin | Vastaa viestiketjuun
| Ilkka Matilainen | Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 7.2.2010 8:53 |
| Arkkipiispa-ehdokas Seppo Häkkinen on kritisoinut vaalienaluskeskustelua yksipuoliseksi; kirkolla on nykyisin ja tulevaisuudessa muitakin kysymyksiä kuin homo-ja lesboliittojen herkeämätön veivaaminen mediassa ja sen ulkopuolella. Ehdokas osoittaa tervejärkisyyttä ja suhteellisuudentajua, joka tuntuu jo kadonneen jopa kirkon johdosta. On kuin kirkossa olisi alistuttu mediajohtoisen parisuhde-kampanjoinnin ajopuuksi. Kysymys ei ole siitä, vastustetaanko tai kannatetaanko kirkollista vihkimistä homoseksuaalien ja lesboseksuaalien suhteen vaan siitä, että kirkon nykyisyydessä ja tulevaisuudessa on keskeisiä asioita, jotka hukkuvat - hukutetaan? - tähän muodikkaaseen median pakkomielteeseen.. Matalakirkollisena henkilönä toivoisin että kirkko identifioituisi avarana, eteenpäin katsovana, pienryhmäpainotteisena, poikkeaville kristinopillisille tulkinnoille sallivana, vähemmän hallinnollisena instituutiona, eikä jäisi ja jähmettyisi esimerkiksi median sille varaamaan lokeroon yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Emme tarvitse postmodernia aikaa hivelevää kirkko-brändiä. Arkkipiispan ja kirkon tehtävä ei ole altavastaaminen ja reagoiminen jokaiseen mediarisahdukseen, sen pelossa, että kansalaisten suosio olisi tällaisesta ylireagoinnista riippuvainen. Kirkon imago nousee syvemmältä, |
||
| KariK | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 8.2.2010 9:44 |
| Mitähän Ilkka tarkoitat kirkolla tässä yhteydessä? - sitä toimintaa, mitä kotiseurakunnassasi tapahtuu - srk:n toimintaan osallistuvia ihmisiä - seurakuntasi työntekijöitä - kirkollisen vaikuttajan ajatusta, joka ylittää uutiskynnyksen Näistä viimeinen näkyy ehkä eniten (riippuen tietty siitä, missä määrin on hengellisissä kuvioissa mukana), mutta on kaikkein harhaanjohtavin. Jos kirkko on yhtä kuin mediakynnyksen ylittävä kannanotto, mielikuvamme kirkosta muodostuu median ehdoilla. |
||
| Ihminen ja seurakuntalainen | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 8.2.2010 14:17 |
| Ilkka Matilainen Homo-ja lesboliittojen kirkollinen siunaus ovat kuitenkin asioita, jotka tulisi selvittää. Muualla tietenkin kuin mediassa. Ihmisiä myös luonnollisesti kiinnostaa, mitä arkkipiispa asioista ajattelee. Raamatusta niille ei kylläkään oikein löydy perusteita ja Suomen ev.lut kirkon mukaan Raamattua pitäisi tulkita Raamatulla. Piispan pitäyessä Raamattuun on hänen työlleen luvattu siunaus. |
||
| Johanna | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 9.2.2010 1:44 |
| Ilkka Matilainen: Homoseksuaaliset suhteet olivat vuoteen 1971 rangaistavia ja homoseksuaalisuus luokiteltiin sairaudeksi vuoteen 1981 asti. Vuonna 1995 rikoslakiin lisättiin syrjintärikos, joka kieltää syrjinnän seksuaalisen suuntautumisen takia. Homoseksuaalit ovat voineet vuodesta 2002 solmia rekisteröidyn parisuhteen. Faktoja, jotka auttavat ymmärtämään, miten hitaasti on tultu eteenpäin yhteiskunnassa myös tiedon ja asenteen tasolla. Aihe on arka ja tietysti hyvin henkilökohtainen, kun puhutaan ihmisen seksuaalisuudesta. Luterilaisessa kirkossa ei ole tällä hetkelä homoseksuaalisen parisuhteen siunaamista varten olemassa kirkollista toimitusta. Kirkolliskokous päättää asiasta piispainkokouksen esityksen pohjalta. Jo kuluvana vuonnako? Media kertoo vain jotain kirkollisesta keskustelusta. Kirkko piispoineen on osa yhteiskuntaa ja pitääkin olla lähellä ihmistä. Niin, kirkon imago nousee syvemmältä... Lopullinen päätös, jos se joskus syntyy, kertoo syvimmän. Se kertoo, millainen käsitys Jumalasta on ja miten Raamattua on tulkittu, sanatarkasti vai Raamatun kirjoitusten historiallisuus huomioiden. Mihin tukeudutaan silloin, jos kieltäydytään siunaamasta (kuten tehdään) kahden ihmisen solmima rakkausliitto, vaikka pari pyytää sitä? Sehän tarkoittanee myös käsitystä, että jos he kahden kesken kotonaan rukoilevat Jumalalta liitolleen siunausta, Jumala ei kuule heitä. -Heidän syntisyytensä vuoksi? Miettikää. Tämä on kirkon nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskeva tärkeä kysymys, eikä sitä voi kiertää tai siirtää syrjään vähätellen tai liian vaikeana. |
||
| Pave | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 9.2.2010 3:05 |
| Ei heidän syntisyytensä vuoksi vaan siksi, että asia jolle he pyytävät siunausta ei ilmeisesti ole Jumalan tahdon mukaista. Siis homoseksuaalinen parisuhde. Luojan tahdon voinee päätellä ihan ihmisen anatomiastakin, joka ei ole tässä suhteessa muuttunut ratkaisevasti muutamaan tuhanteen vuoteen.
|
||
| KariK | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 9.2.2010 12:32 |
| Ihmisiä varmaan kiinnostaa, mitä arkkipiispa ajattelee erinäisistä asioista. Tää on sitä mediaehtoisuutta. Mutta oikeesti arkkipiispan julkiset lausumat eivät ole kovin kiinnostavia, koska hänen tehtävänsä on purjehtia mahdollisimman sovitellen eri tulkintojen ristiaallokossa. Arkkipiispan täytyy edustaa kaikkia kirkon ihmisiä, joten hänen avauksensa ovat aika "ympäripyöreitä".
|
||
| Ihminen ja seurakuntalainen | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 9.2.2010 15:19 |
| KariK: "Mutta oikeesti arkkipiispan julkiset lausumat eivät ole kovin kiinnostavia, koska hänen tehtävänsä on purjehtia mahdollisimman sovitellen eri tulkintojen ristiaallokossa." Tuo on tietenkin totta ja huomion arvoista. Poliitikonkin tehtävä on hankala, koska kaikkia ei voi oikein miellyttää. On valittava sanansa tarkkaan. Johanna: "Mihin tukeudutaan silloin, jos kieltäydytään siunaamasta (kuten tehdään) kahden ihmisen solmima rakkausliitto, vaikka pari pyytää sitä? Sehän tarkoittanee myös käsitystä, että jos he kahden kesken kotonaan rukoilevat Jumalalta liitolleen siunausta, Jumala ei kuule heitä. -Heidän syntisyytensä vuoksi?" Onhan tämä iso kysymys. Yksi lähestymistapa asiaan on miettiä siunaako Jumala koskaan synnin? Toinen tärkeä lähestymistapa asiaan voisi olla ihmisen aseman miettiminen Jumalan edessä. Muussakin kuin tässä tapauksessa: A)Ihmisellä on haluja ja tahtoja sekä aikomuksia, ihmisen mielestä oikeita- ne tuntuvat hyvältä- Jumalan täytyy toteuttaa ne ja siunata ne, koska ne tuntuvat hyvältä ja ovat oikeita näin ollen. b)Jeesus elää. Jumala on ilmoittanut pelastustiensä ja tahtonsa ihmiselle Raamatussa- Ihminen saa kääntyä hänen puoleensa ja pyytää Jumalan johdatusta, että hänen elämänsä olisi Jumalan mieleen. c)Ei ole Jumalaa, ihminen on oman elämänsä ja maailmansa herra. Ihminen tekee elämästään mieleistään. |
||
| Johanna | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 9.2.2010 19:43 |
| Pave: Jumalan tahto voi näkyä myös ihmisen seksuaalisessa suuntautumisessa. Monet homot kokevat orientaationsa olevan synnynnäistä. Nykykäsityksen mukaan homoseksuaalisuus on pysyvä persoonallisuuden ominaisuus, joka ei iän myötä muutu ja jonka henkilö tiedostaa itsessään jo varhain. Samoin hetero tiedostaa heteroseksuaalisuutensa. Kyllä muistan itsekin, miten varhain me pikkulikat jo naapurinpojista kuiskuttelimme... Oman suuntautumisensa muuttaminen ulkopuolisesta painostuksesta ei varmasti onnistu - ei myöskään kiinnosta. Tällainen on jo ajatuksena mahdoton ja väkivaltainen. Ihmisen ihastuu, rakastuu, kiintyy ja sitoutuu. Tämä tarve on olemassa syvällä ihmisyydessä. Jokaisella on oikeus tuntea romanttisia, emotionaalisia ja eroottisia tunteita syyllistymättä. Jokaisella on oikeus myös liittyä toiseen, rakastaa ja olla rakastettu kokonaisena itsenään. Jokainen on omassa ihmisenä olemisessaan Jumalan hyväksynnän ja rakkauden arvoinen. |
||
| Johanna | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 9.2.2010 20:17 |
| Poiminto arkkipiispa Jukka Paarman puheesta 16.3.2009: "Tiedämme, että homoseksuaalisuudesta ja parisuhteen rekisteröinnin vaikutuksista kirkkomme piirissä on hyvin erilaisia käsityksiä. Siksi luvassa ei ole nopeita päätöksiä. Näin on, vaikka asiasta on keskusteltu jo pitkään ja kirkkomme on voinut hyödyntää muiden kirkkojen piirissä käytyä keskustelua. Kirkollisella keskustelulla on se erityispiirre, että se on usein myös vaikuttanut päätöksentekijöiden kannanmuodostuksiin. Kantoja ei ole sillä tavalla lyöty lukkoon, etteikö niissä olisi liikkumavaraa. Monet kirkolliskokouskeskustelut osoittavat tämän, mikä kertoo hyvää kirkkomme keskustelukulttuurista. Eri kantoja edustavien tulisikin nyt toimia toisiaan kunnioittaen, kuunnellen ja etsien ratkaisuja, joiden takana he voisivat yhdessä olla." |
||
| Pave | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 9.2.2010 21:12 |
| Johanna: "Nykykäsityksen mukaan homoseksuaalisuus on pysyvä persoonallisuuden ominaisuus, joka ei iän myötä muutu ja jonka henkilö tiedostaa itsessään jo varhain. Samoin hetero tiedostaa heteroseksuaalisuutensa." Annapa tuolle väittämälle joku luotettava lähde. Itse kun olen ymmärtänyt, että yleisen käsityksen mukaan seksuaali-identiteetti ja seksuaalisuus on aina pitkän kehityksen tulos. Jos tämä on totta heteroseksuaalisuuden kohdalla, niin miksi homoseksuaalisuus on jotain valmista jo varhaisnuoruudesta? Eli lähteitä odotellessa. Jotain hieman puolueettomampaa kuin SETA tms, kiitos. Sitä paitsi tuolla ei ole edes merkitystä sen kannalta, onko homoseksuaalisuus Jumalan tahdolle vastakkainen taipumus. Jos henkilö on jo varaisimmasta lapsuudestaan asti esim. itsekeskeinen, se ei tarkoita että itsekeskeisyys on Jumalan tahdon mukaista. Ja minut vakuuttaa jo anatomian oppikirjat siitä, että jos maailmalla oikeasti on Luoja, niin homoseksuaalisuus ei ole tuon Luojan luomistarkoituksen/tahdon mukaista toimintaa. Mutta selaillessani tätä keskustelupalstaa huomasin, että tämä kaikki on jo puitu aiemmassa ketjussa, joten ehkä keskustelu olisi syytä siirtää sen yhteyteen, jos sinulla on tuoda keskusteluun jotain uutta, mitä tuossa ketjussa ei ole vielä käsitelty. |
||
| Johanna | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 10.2.2010 17:15 |
| Wikipediassa on aika kattavasti tietoa homoseksuaalisuus-otsikon alla. Tieteellisiä tutkimuksia synnyn selvittämiseksi on tehty paljon, mutta kaikkien tutkijoiden yksimielisyyteen tuloksissa ei ole päästy. Oman elämänsä ja seksuaalisen kehityksensä asiantuntijoita ovat tietysti homoseksuaalit itse. Setaa (Seksuaalinen tasavertaisuus ry.) on turha vähätellä asiallisen tiedon välittäjänä. On varmasti tarpeen ymmärtää homoseksuaalisen käyttäytymisen erilaisia lähtökohtia. Piispat ovat tänään julkistaneet selvityksensä homoparien siunaamisesta: piispainkokous ei suosita siunaamista. "Heidän puolesta tai heidän kanssaan voidaan silti rukoilla." "Kirkon työntekijä voi kuitenkin kieltäytyä omantunnon syistä." Minua kiinnostaisi tietää, mikä terminologinen käytännön ero tähän kätkeytyy: 'rukoilla puolesta' tai 'siunata'. Mikä siunaamisesta tekee papille niin ongelmallisen? Voisiko KariK. vastata tähän? Myönnän tyhmyyteni. |
||
| jokin | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 10.2.2010 19:58 |
| Odotellessamme Karin vastausta, yritän minä onnistumista. Kuvittelen, että siunaaminen tapahtuisi ikään kuin julkisessa tilanteessa, puolesta rukoilu vaikka kammiossa. |
||
| KariK | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 11.2.2010 11:07 |
| Siunaamisen ja rukoilun erolla haetaan seuraavaa asiaa: Siunaaminen kohdistuu parisuhteeseen, jolle samalla annetaan täysi hyväksyntä. Ajatus on, ettei kirkko siunaa samaa sukupuolta olevia parisuhteita. Suhteessa olevia yksilöitä kyllä voidaan siunata, mutta jotta tämä ero tulisi esiin selvästi, piispainkokous puhuu tässä yhteydessä rukoilemisesta. Rukoilemisen ajatellaan tällöin kohdistuvan kumpaankin yksilöön yksilönä, ei heidän parisuhteeseen. Käytännössähän tällä ei ole suurta eroa parin omasta näkökulmasta. Jos samaa sukupuolta olevat haluavat kirkkohäiden kaltaisen tilanteen, pariskunnan puolesta pidetty rukoushetki toimii vallan mainiosti. |
||
| Ilkka Matilainen | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 11.2.2010 14:53 |
| KariK:lle Varmaankin kirkosta on kehittynyt mielessäni jopa ensisijaisesti mediakeskisesti värjäytynyt kuva, josta kuitenkin tiedän, ettei se ole koko kirkko, ei likikään. Hyvä että osoitat kysymykselläsi perusseurakunnan suuntaan. Ehdokas Seppo Häkkisen kannanotto ei ole käytettävissäni, joten sanatarkasti en voi sitä siteerata. Mielestäni hänen avarakatseinen kritiikkinsä tuulettaa paikoin hyvin hapettomaksi käynyttä ilmaa. PS En siis ajattele, että "kirkko on = mediakynnyksen ylittävä kannanotto!" PS2 Piispat - entiset, nykyiset ja tulevatkin - kuitenkin viihtyvät mediassa ja heitä sinne pyydetäänkin kirkon äänenä(ääninä). Mitä tämä kertoo 1. kirkosta 2. mediasta. Molempiin liittyy keskittynyt valta ja sen käyttö kohdassa 1. tiedotuksellinen, kohdassa 2. hengellinen. Seurakunnallinen ja pienyhteisöllinen elämä on kaukana tällaisesta valtapuheesta, medianäkyvyyttään korostavasta kirkosta. Arkkipiispanvaalin alusaika saattaa antaa mahdollisuuden tuoreisiin näkökulmiin ja keskustelunavauksiin. Turha konsensushakuisuus, miellyttäminen, ei luo uutta. |
||
| Johanna | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 13.2.2010 20:04 |
| KariK, kiitos vastauksesta, tämän ymmärrän nyt. Mutta vieläkin; mikä tekee juuri siunaamisesta niin ongelmallisen? Kokeeko pappi siunaussanoillaan todella siunaavansa siunattavan kuin suoraan Jumalan tekona papin kautta, kun taas rukoileminen on Jumalan puoleen kääntymistä ja siunauksen pyytämistä häneltä, jos Jumala sen katsoo suovansa? Jos näin on, silloinhan pappi voi ajatella helpommin altistuvansa mahdollisuuteen, että on rikkonut Jumalan tahtoa vastaan siunatessaan homoliiton... Tällaista vain mietin. Sekin tuli mieleen, miksi ostoskeskusten siunaaminen on kirkolle niin ongelmatonta. |
||
| Pave | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 13.2.2010 20:37 |
| Johanna: Homosuhteen siunaaminen on ongelmallista, mikäli homosuhteen ei ajatella olevan Jumalan tahdon mukainen asia. Kirkko ei voi siunata asiaa, jota se pitää Jumalan tahdon vastaisena. Sitä, onko homoseksuaalisuus Jumalan tahdon vastaista, on tällä keskustelupalstalla käsitelty jo aiemmin pitkässä ketjussa. Mielestäni tuota keskustelua ei ole syytä aloittaa uudestaan alusta, mutta jos sinulla on jokin uusi näkökulma, jota ei ole vielä käsitelty, niin voinet tuoda sen esille siinä toisessa ketjussa? Ostoskeskuksessa ei lähtökohtaisesti liene mitään Jumalan tahdon vastaista - noin niin kuin asiana - vaikka käytäntö voikin sitten olla eri asia. |
||
| Johanna | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 14.2.2010 23:43 |
| Pave, minulla ei ole aikomusta tässä enempää esitellä näkökulmiani homoseksuaalisuudesta. Nyt minua kiinnostaa piispainkokouksen antama selvitys kirkolliskokoukselle ja sen yksityiskohta koskien siunaamista ja puolesta rukoilemista. Kokonaisuudessaan selvitys löytyy osoitteesta: http://www.evl.fi/piispainkokous/PARISUHDESELVITYS-10-2-2010.pdf. Se on mielenkiintoista luettavaa, enkä voi olla arvostamatta tapaa, miten se on syntynyt ja miten se on kirjoitettu. Kysymyksessä oleva aihe ei ole vain "median muodikas pakkomielle" kuten ilmaiset. Selvityksessä todetaan: "Keskustelu sai uuden ulottuvuuden sen jälkeen, kun Laki rekisteröidystä parisuhteesta tuli voimaan maaliskuun alussa 2002. Suomalainen lainsäädäntö antaa homoseksuaaleille mahdollisuuden rekisteröidä parisuhde ja tulla perhelainsäädännön piiriin. Toisaalta kysymys jakaa yleistä mielipidettä ja käsityksiä kirkon piirissä. Samalla on jouduttu aiempaa konkreettisemmin ja julkisemmin pohtimaan, millaisia seurauksia parisuhdelain hyväksymisellä on kirkon uskon ja elämän kannalta. Erityiseen polttopisteeseen ovat nousseet kysymykset parisuhteensa rekisteröineiden kirkon työntekijöiden asemasta sekä homoseksuaaliseen parisuhteeseen liittyvistä kirkollisista toimituksista. Suomen kirkko ei keskustele asiasta yksin, sillä kysymys seksuaalisesta monenlaisuudesta jakaa kaikkia kirkkokuntia. Jokainen kirkko pohtii kysymystä vuorovaikutuksessa sen yhteiskunnan kanssa, jossa elää." |
||
| Johanna | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 14.2.2010 23:54 |
| http://www.evl.fi/piispainkokous/PARISUHDESELVITYS-10-2-2010.pdf
|
||
| Pave | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 15.2.2010 0:36 |
| Johanna: Missä olen viitannut asiaan "median muodikkaana pakkomielteenä"? |
||
| Johanna | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 15.2.2010 11:22 |
| Pave, olen pahoillani! Tässä on virhe, viimeinen kappale olisi tietysti pitänyt osoittaa Ilkka Matilaiselle, aiheen aloittajalle. |
||
| Ilkka Matilainen | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 15.2.2010 15:23 |
| Johannalle: olen seurannut parisuhdeprosessin vaiheita yhä laimeammalla kiinnostuksella; aihepiiri ei innosta - kirkon ja median suhteessa asia on vallannut vuosikaudet keskustelua. Jähmeät ja yksiviivaiset asenteet lienevät totta; inhimillisiin ratkaisuihin toivon kyettävän kirkossa ja sen ulkopuolella. Miksi kirkko ei vastusta teollista pornografiaa ym. seksuaalisia alistussuhteita? Miksi avioparit eroavat? Millaisia yhteiselämän karikkoja on yhteiskunnassa/kulttuurissa? Millainen nais-ja mies-roolien murros on käynnissä? Näitäkin peruskysymyksiä soisin seurakunnissa käsiteltävän ja kohdattavan. Lainsäädännön näkökulma - "mihin annetaan lupa" - on hallintoa ja vallankäyttöä korostava. Johannan viittaama parisuhdeselvitys sisältää tällaista korkea-arvoista tekstiä, vuodesta toiseen. Totean lyhyesti, että siunaaminen on aina parempi kuin kiroaminen. |
||
| Johanna | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 15.2.2010 20:36 |
| Ilkka Matilainen: Minusta aihe on kiinnostava. Kirkon on tultava johonkin ratkaisuun; vaikka se kuinka tahtoisi olla kaikille mieliksi ja diplomaattinen ja suojella pappien omaatuntoa, on päätettävä käytännöistä aivan kuten naispappeusasiassa. On toki paljon muutakin, josta olisi keskusteltava ja jota suuret ja pienet 'kirkkoisät' voisivat ottaa puheeksi. Jeesuksen opettamasta ja elämästä kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta nousevat katselukulmat: tulonjako, maahanmuutto, pakolaispolitiikka, syrjäytyminen, taloudellinen valta ja hyväksikäyttö, voitontavoittelu... Tärkeintä yksittäisen ihmisen ja kirkkolaitoksen kannalta on, että vaikka aiheet vaihtelevat perusta on selvä: jokaisen ihmisen ilman ehtoja ansaitsema täysi kunnioittaminen. Totean, että olen usein kironnut suuria kauppakeskuksia. |
||
| Ihminen ja seurakuntalainen | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 17.2.2010 11:14 |
| Kirkon ongelma on oikeastaan se, että se tahtoo säilyttää asemansa yhteiskunnassa asioista päättävänä juridisena laitoksena. Ev.Lut kirkko muuttaa aina tarvittaessa käsityksiään ja lausontojaan asioista. Läheisenä vertailupohjana voisi olla Ortodoksinen kirkko. Se on lähtenyt liikkeelle hieman toisenlaisista lähtökohdista ottaessaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja omiin kirkollisiin toimituksiinsa. Ev.lut. kirkon käsityksissä julkisuudessa esittämissä käsityksissä Jumalasta on myös tulkinnanvaraa, Jumalan ohjeet ja Sana eivät välttämättä ole aina arvossaan kirkon "julkisessa keskustelussa". Sanallaan ohjaava ja katumusta vaativa Jeesus on näyttänyt jätettävän taustalle rakastavan ja lempeän Jeesuksen sijaan. Niistä on tehty vastakohdat ja tämä vaikuttaa käsitykseen Jumalasta. Suuri kysymys on, minkälaisen palveluksen kirkko tekee siunatessaan Elävän Jumalan Sanan vastaista milloin minkäkinlaista. toimintaa. Onko palvelus palvelus, vai pikemminkin karhunpalvelus? Yksittäinen kristitty näyttääkin löytävän ohjeen elämään Raamatusta, Elävän Jumalan sanasta, ei kirkkoisien ympäripyöreistä lausunnoista. |
||
| Ilkka M | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 22.2.2010 14:32 |
| Näin arkkipiispan - eräänlaisen modernin kirkkoisän - vaalin alla voi kysyä, kuinka aikuiseksi kristityksi koen itseni suhteessa ympäröivään kristilliseen perinteeseen, joka ilmenee muun muassa kirkollisena valtahierarkiana. Mistä vallan keskittyminen kirkossa ja seurakunnassa kertoo? "Niin kauan kuin on alistujia, on alistajia...", tulee mieleeni. Millainen olisi todellisen kansan kirkon/seurakunnan paras rakenne? Byrokraattisuuden eli virkavaltaisuuden vallan purkaminen avaisi mahdollisuuksia kansan kirkolle, maallikkoseurakunnille. Pyhittääkö kirkko rakenteellaan kaikenkin byrokratian yhteiskunnassa, tahtomattaan, "esikuvana" muille organisaatioille. |
||
| Johanna | Re: Irti mediaehtoisuudesta kirkossa | 22.2.2010 19:33 |
| Ilkka M: Kirkko organisaatioineen on osa ihmisen rakentamaa epätäydellistä maailmaa. Naisteologit, jotka odottivat vuosikausia pappisvihkimyksen sallimista, olivat kirkollisen vallan armoilla ja siihen alistuneina. He odottivat "vaienneina" seurakunnissaan kunnes saivat toteuttaa henkilökohtaista pappiskutsumustaan. -Voiko tämänkaltaista asetelmaa koskaan välttää? Esimerkkini on ehkä väärä ja aiheeseen sopimaton. Voisitko itse konkretisoida viestiäsi hiukan, niin aihe aukenisi enemmän. |
||
| Ilkka | Re: Irti ... | 27.2.2010 12:00 |
| Johannalle: Esimerkkisi ei ole "ehkä väärä ja aiheeseen sopimaton." Minusta näyttää että seurakunnassa näitä "vaikenevia" on aina ollut ja on: ja vaikenevuus ja näkymättömyys ei poistu joillakin tempuilla vaan kristillisen sanoman elävällä tarjoamisena ajassa. Tämä ei tarkoita medianäkyvyydessä kilpailevaa temppuilua, sellaista julkisuusaspektia. Vaienneita ja vaiennettuja ihmisiä mahtuu suureen organisaatioon, myös pieneen seurakuntaan: en osaa sanoa tästä muuta kuin että virkavaltaisuudesta vapautuminen toivottava kehityssuunta, (virkatie-kristillyys on sen este); että opillis-tunnustukselliset kirjaimet ja pilkut eivät saa olla yhteisen uskon esteenä, hengenyhteyden murentajana vielä 21.vuosisadalla. Nämä kirkko-utopiat ja seurakuntanäyt voivat kylmetä puiseviksi pintaraapaisuiksi, elleivät ne saa verevyyttä niissä yhteyksissä, joissa kaksi tai useampi kohtaa ja kasvaa Hänen tuntemisessaan. Ehkäpä peruskysymys on: kuinka kristinusko voi säilyä suolana mailmassa. |
||