Keskustelu
« Takaisin | Vastaa viestiketjuun
| Uhriksi joutunut | Haluaisin asiaan eksegetiikon näkökannan... | 19.10.2009 11:07 |
| Luin artikkelin, jossa kerrottiin hienosti siitä, mitä raamattu kertoo seksuaalisuudesta. Koska teksti oli kauniisti kirjoitettu päätin uskaltaa kysyä lisää. Miten raamatun kautta voi ymmärtää lapsenseksuaalisen hyväksikäytön? Millä tasolla uhrin on kyettävä antamaan anteeksi? Ainoa kohta missä mielestäni Jeesus sivuaa asiaa on se, missä opetuslapset kysyvät kuka on suurin taivasten valtakunnassa...Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Kaipaisin asiaan valaistusta, mutta kun ei tiedä mistä kysyä. Kuka auttaisi lasta kärsivää, jonka tuskan voi vain Taivaan Isä ymmärtää... |
||
| KariK | Re: Haluaisin asiaan eksegetiikon näkökannan... | 19.10.2009 13:57 |
| Hyväksikäyttöä ei voi millään hyväksyä, se on selvää. Ja osuvan raamatunkohdankin löysit. Hyväksikäyttäjälle puolestaan sanotaan, että jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Anteeksiantamisen teemaa en itse ymmärrä kovin hyvin. Nykyäänhän puhutaan (jopa muodikkaan) paljon siitä, että pitäisi antaa anteeksi, koska se on tie parantumiseen. Ehkä näin on. Mutta mitä on anteeksiantaminen? Yhden teorian mukaan se on kostosta luopumista. En vaadi toiselle kostoa. Anteeksiantaminen ei ole asian unohtamista tai sen vakavuuden laimentamista. Anteeksiannettu ei ole unohdettu. Voin luopua kostosta ja ymmärtää ehkä jollakin tavalla toisen tekoja, mutta silti olen tietoinen siitä, että minulle on tehty vääryyttä ja se on rikkonut minua. Ehkä kyselen itse myös sitä, miten voi antaa anteeksi, jos kukaan ei pyydä anteeksi. Arkijärki sanoo, että anteeksiantaminen vaatii aina katumuksen ja anteeksipyytämisen. Olisiko olemassa joku toinen sana sellaiselle anteeksiantamiselle, missä väärintekijä ja uhri eivät keskenään sovi asiaa, vaan uhri käy asiaa yksin läpi sisällään? Voimia Sinulle lapsi kärsivä, antakoon Isä kaiken näkevä. |
||
| Uhrksi joutunut | Re: Haluaisin asiaan eksegetiikon näkökannan... | 19.10.2009 15:00 |
| Kiitos Kari näkökannasta! Olen usein pohtinut juuri sinunkin mainitsemaa anteeksiantamuksen tasoa. Vaikka kuinka haluaisin antaa anteeksi, en voi koskaan unohtaa niitä kauhun hetkiä joita olen kokenut. Koskaan asian vääryys ei poistu. Olen pohtinut, että vain Jumala kykenee täydelliseen anteeksiantoon siten, ettei hän asian anteeksi annettuaan enää koskaan muista kyseistä virhettä, mutta me ihmiset emme siihen pysty. Minkäänlaista koston halua minulla ei ole. Rikos on muuten jo vanhentunut, mutta vahingonkorvaus oikeus minulla olisi, mutta ei raha tuo takaisin mitään, joten en halua edes hakea rahallista korvausta. Tuntuisi vain hurjalta, että toinen voi ostaa tekemänsä vääryyden "hyväksytyksi". Ei minulta kyllä tosiaan ole koskaan pyydetty tekoa anteeksi, sillä tekijä ei ole mielestään tehnyt minulle mitään väärää. Eli en todellakaan voi antaa anteeksi, koska eihän minulta ole pyydetty anteeksi. Mietin, että olisiko sopiva sana sopeutuminen. Minun on opittava elämään asian kanssa ja hyväksyttävä menneisyyteni juuri sellaisena kuin se on. Mitään siitä ei voi muuttaa. Toisaalta olen usein pohtinut, että en haluaisi vaihtaa mitään elämästäni, sillä en muuten olisi MINÄ. Onneksi Taivaan Isällä on niin paljon rakkautta ja voimaa, että hän voi muuttaa kaiken pahan hyväksi ja siunaukseksi. Heikkoudesta tulee Hänen rakkautensa avulla vahvuus. Onko asia niin, että minua ei ole pilattu vaan synnin tekijä on aivan joku muu? Liikaa kysymyksiä joihin ei ole vastausta... |
||
| jokin | Re: Haluaisin asiaan eksegetiikon näkökannan... | 23.10.2009 11:31 |
| Hyväksi käytetty kerrot: "Ei minulta kyllä tosiaan ole koskaan pyydetty tekoa anteeksi, sillä tekijä ei ole mielestään tehnyt minulle mitään väärää. Eli en todellakaan voi antaa anteeksi, koska eihän minulta ole pyydetty anteeksi." "Mietin, että olisiko sopiva sana sopeutuminen. Minun on opittava elämään asian kanssa ja hyväksyttävä menneisyyteni juuri sellaisena kuin se on. Mitään siitä ei voi muuttaa. Toisaalta olen usein pohtinut, että en haluaisi vaihtaa mitään elämästäni, sillä en muuten olisi MINÄ." Mitä tulee anteeksi pyytämiseen, sellaista en saanut minäkään, mutta tyystin toisenlaisen "vamman" suhteen: uskonnolla vammauttamisen. Hän, äitini, piti elämänsä loppuun saakka kiinni käsityksestään, että on tehnyt pelkkää hyvää tyrkyttäessään helluntailaisittain evankeljumia sieluni pelastumiseksi. Kylläkin ylipäätään kaikkien muidenkin taivaaseen pääsemiseksi. Oikeammin helvetiltä välttymiseksi. Ei ollut hänellä psykologisia taitoja kun, tärkein väline oli peloittelu. Suurin osa hänen läheisistään lakkasi uskomasta jumalajuttuihin. Minä herkkänä olin kauan kauhujen piirittämänä, kunnes työstin itseni jumalattomaksi. Siis en sopeuttanut, vaan "kostin" hankkimalla tietoa aiheesta ylivertaisen määrän päästen "hyväksi käyttäjän" ja hänen kaltaistensa niskanpäälle. Voisiko noita "hyväksikäyttäjiä" lukea psykopaattien ryhmään? Ovatko ne ihmisiä, jotka luulevat pahaa tehdessään tekevänsä hyvää? Uskoivatko stalinit, maot ja popotit tekeväsä hyvää? Onko tuon lajin ihmisillä jokin geenivirheen kaltainen pöpö, joka teettää kellä minkäkinlaisia kummallisia hyvää tarkoittavia tekoja muille? |
||
| Jokin | Re: Haluaisin asiaan eksegetiikon näkökannan... | 23.10.2009 21:00 |
| Anteeksi, puhuttelin väärällä nimellä Uhriksi joutunutta.
|
||
| Jokin | Re: Haluaisin asiaan eksegetiikon näkökannan... | 23.10.2009 21:01 |
| Anteeksi, puhuttelin väärällä nimellä Uhriksi joutunutta.
|
||
| LauriL | Re: Haluaisin asiaan eksegetiikon näkökannan... | 27.2.2010 10:19 |
| Anteeksiantamisesta. Löysin kerettiläisen jesuiittapaterin Antonio de Mellon sanat: "Vääryys on vääryys vain jos kannat sitä mukanasi. " Unohtaa et ehkä voi, mutta älä anna sen kalvaa mieltäsi. |
||