Luterilaisen armo-opin kirkas valo (vastaus kanteluun)


                        Vastauspuheenvuoro kanteluun                                                           (Savon sanomat 14.2.)(ks myös srk-lehden vastine
 
Auts. Eräät opin puhtaudesta huolestuneet sielut kantelivat tuomiokapitulille artikkelistani, jossa pohdin kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden suhdetta.

Kantelijat ovat syvästi hengellisiä ihmisiä, joille usko ja sen puhtaus on tärkeä asia. Koen heihin hengenheimolaisuutta erimielisyydestä huolimatta. Monet ovat kirjanoppineita niin kuin minäkin: he eivät vain usko ja rukoile vaan myös studeeraavat. He kyselevät, olenko halukas ja kykenevä pysymään luterilaisessa tunnustuksessa.

Omasta mielestäni olen. Luterilainen armo-oppi on minulle kirkkain teologinen valo. Nuorena uskovaisena sen löytäminen pelasti minut toisen kerran. Ja johti samalla syvällisempään teologian opiskeluun.

Opetustani pappina arvioidaan parhaiten saarnojeni perusteella (nettisivuiltani löytyy). Niissä tuskin on vikaa. Savariin sen sijaan en kirjoita pelkästään luterilaisten tunnustuskirjojen rajaamasta kehästä käsin, vaan myös tutkijana, tietokirjailijana ja teologisten asioiden esittelijänä.

Toki omatkin kannat tulevat silloin esiin. Joskus kallistun liberaalimpaan suuntaan kuin useimmat. En silti ole toisen ääripään ”anything goes” –tuuliviiri. Ankkuroidun väljällä ketjulla kristillisen tradition suureen virtaan. Se vain on paljon laveampi ja pitempi kuin 1500-luvulla syntyneet tunnustuskirjamme, jotka keskittyvät pääosin oman aikansa oppikiistoihin katolisten ja hurmahenkien kanssa.


Tästä suuremmasta virrasta ammensin myös juttuni kristinuskon ja islamin suhteesta. Kristikunnalla on siitä kaksi kantaa.

Kirkkohallituksen ”Hyvä tietää islamista” julkaisun mukaan ”osa kristityistä ajattelee, että kristinuskon ja islamin jumalakäsitykset sulkevat toisensa pois. Oikea usko Jumalaan voi perustua vain Jeesuksen jumaluuden ja pelastustyön tunnustamiseen. Osa sen sijaan arvelee, ettei Jeesuksen jumaluuden ja Jumalan kolmiyhteyden torjuminen islamissa tee tyhjäksi muslimin todellista uskoa Jumalaan, vaan erilaisista näkemyksistään huolimatta niin kristitty kuin muslimikin kääntyvät rukoillessaan yhden ja ainoan Jumalan puoleen."

Olen itse jälkimmäisellä kannalla, kuten mm. systemaattisen teologian professori Miikka Ruokanen (kotimaalehden nettihaastattelu).

Mutta älkää lukeko tästä enempää kuin mitä tarkoitan. En sano, että uskontojen teologiat jotenkin täydentävät toisiaan tai että islaminuskolla olisi oma erityinen islamilainen pelastuksen tie. Enkä sano, että kaikki uskonnot ovat yhtä ja samaa.

Enkä etenkään tarkoita, että ei-kristittyjen mahdollinen pelastava yhteys Jumalaan syntyisi ohi Kristuksen. Sekin tapahtuu Kristuksen kautta ja Pyhän Hengen vaikutuksesta. Kristus nimittäin toimii muuallakin kuin siellä missä hänestä selkosanallisesti puhutaan.

Kantelijat edustavat toista linjaa. Jumala toimii vain julistetun sanan ja sakramenttien kautta. Siksi perisyntiset kastamattomat putoavat helvettiin niin että jysähtää, joten asiasta ei pidä spekuloida sen enempää.
Tämä ei mielestäni ole ainoa mahdollinen kristillinen tai edes luterilainen kanta asiaan. Erityisesti helvettitutkimukseni ovat vakuuttaneet minut tästä.


Olen tässä pohtinut modernin teologian ehkä ykköskysymystä. Mitä ajatella siitä, että kaikki eivät ole kristittyjä eivätkä sellaisiksi koskaan tule? Tätä kirkolta ensimmäiseksi kysytään, kun suumme avaamme.
Tällaisen tutkiminen on mielestäni ihan sopivaa puuhaa papillekin. Ja ihan luvallista sitä on esitellä lehdessäkin, vaikka tunnarit (tunnustuskirjat) vähän voihkisivatkin.

Ps. Jos joku haluaa keskustella tästä enemmän, sen voisi tehdä vaikka nettisivuillani eikä Savarissa. Tällainen yläpilvivääntö ei kiinnosta kaikkia ihmisiä.
 

Huom! Tämä on sanomalehdessä julkaistu vastinejuttu. Tein sen "yleisön pyynnöstä". Moni kun kyseli selvennystä siihen, mistä jupakassa on minusta kyse. Tämä ei siis ole mikään vastaukseni kantelun oikeille käsittelijöille, tuomiokapitulille.

Tein toisenkin vastinejutun seurakuntayhtymän lehteen. Tais olla otsikolla Kantelu on vakava asia.