Kirkon tuote on Jeesus Kristus


Deismiksi kutsutun jumalteorian mukaan jumalat loivat maailman ja jättivät sen pyörimään itsekseen luonnonlakien varaan. Jumalat eivät enää puutu maailman menoon eivätkä ole siitä mitenkään kiinnostuneita. Maailma on kuin kello, jonka kelloseppä unohtaa saatuaan sen valmiiksi.

Kun tämä näkemys käännetään päinvastaiseksi, saadaan kirkon tuote. Se on Jeesus Kristus, ihmiseksi tullut ja ihmisten luona asuva Jumala. Kirkon tuote ei siis ole vain rauha, hiljaisuus ja eettisyys, vaan se josta nämä kaikki syntyvät.

Asian ymmärtämiseksi Jumala kannattaa kuvitella jatkumoksi. Sen toisessa päässä on käsittämättömiin syvyyksiin uppoutuva mysteeri, josta kaikki olemassaolo saa alkunsa. Tuo kaikkeuden lähde on niin erilainen kuin mikään meidän elämänpiirimme asia, ettemme saa siitä minkäänlaista tiedollista, kokemuksellista, saatikka aistillista otetta.

Onneksi jatkumolla on toinenkin pää. Kun siirrymme sitä kohti, jumaljatkumo muuntuu vähitellen jotenkuten käsitettäväksi hahmoksi. Se päätyy lopulta pintaan, jossa Jumala on kaikkein eniten maailman kaltainen. Sen kautta hän loi maailman, pitää sitä yllä ja vetää ihmisiä ja muuta luomakuntaa yhteyteensä.

Tuo Jumalan tarttumapinta on nimeltään Jeesus Kristus. Se on kirkon tuote. Ja toisin päin: kirkko on sen tuote. Kun tuo Jumala tuli ihmiseksi, syntyi kristinuskoksi tai kirkoksi kutsuttu liike. Hänestä, Jeesuksesta Kristuksesta, kristinusko saa nimensä. Hän on yhtä aikaa kirkon perustaja, omistaja ja tuote.

 

Melko hullulta kuulostava tuote. Eikä vain siksi, että käärin sen nyt vähän epätavalliseen pakettiin. Kirkon asia ei vain ole tästä maailmasta, sanoitetaan se miten tahansa.

Silti asiassamme on jotakin tuttua jokaiselle Aadamin lapselle. Kristinopin mukaan ihminenkin on kuin jatkumo. Sen toisessa päässä on läskistä ja luusta rakennettu ihmiskone. Kun siirrytään aineellisesta henkiseen päin, lähestytään ihmisyyden syvintä ulottuvuutta. Se päättyy pintaan, jota nimitämme Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi. Se on sen verran samanlainen kuin Jumala itse, että se voi tarttua Jumalaan.

Kutsukaamme sitä uskon aistiksi. Niin kuin kukin fyysinen aisti ottaa vastaan sille sopivia ärsykkeitä, uskon aisti tajuaa jotakin Jumalasta. Sen avulla ihminen avautuu Jumalan vaikutukselle ja vetovoimalle.

Kirkon tehtävä on auttaa uskon aistin käyttämisessä. Siksi kutsumme ihmisiä jumalanpalvelukseen, opastamme hengelliseen elämään ja tutkistelemme teologian ihmeitä.

 

Ehkä yksi syy kirkkoomme kohdistuvaan arvosteluun piilee tuotteemme ylimaallisessa luonteessa. Ihmiset tunnistavat itsessään Korkeimman iki-ikävän ja toivovat kirkon vastaavan siihen.

Valitettavasti tilauskupongin täyttäminen on paljon helpompaa kuin tuotepaketin avaaminen. Uskonnon asiat nimittäin sijoittuvat ihmisen kykyjen äärimmäisille raja-alueille. Ne eivät koskaan avaudu yhtä helposti ja selkeästi kuin vaikkapa kännykkäpakkaus.

Kirkon tuote ei siis ole paras mahdollinen. Helppoa hengellistä pikaruokaa kun ei ole olemassakaan. Emme kuitenkaan voi keksiä parempaakaan tilalle.