Jeesuksen ylösnousemus - onko se totta

Kysymykseen vastaa pappi, joten vastaus lienee etukäteen selvä. On totta. Mutta millä perusteella? Ja mitä se tarkasti ottaen tarkoittaa? Nyt asia käykin kiinnostavaksi.

Alkukirkon todistus


On kiistatonta, että Jeesuksen oppilaat uskoivat Jumalan herättäneen hänet kuolleista. Tätä ei kiistä kriittisinkään tutkija. Tuo usko syttyi hyvin pian Jeesuksen kuoleman jälkeen. Selkein merkki siitä on tietenkin kohta pääsiäisen jälkeen julkisuuteen astunut alkukirkko, joka julisti näin: Jumala on herättänyt ristiinnaulitun Jeesuksen kuolleista ja korottanut hänet Herraksi ja hallitsijaksi. Nyt pelastus otetaan vastaan hänen kauttaan ja hänen nimissään.

Jeesuksen ylösnousemus ei siis tarkoittanut palaamista takaisin ruumiilliseen elämään maan päälle. Se oli tapahtuma, jossa hänet korotettiin taivaalliseen valta-asemaan. Nyt Jumalan pelastava läsnäolo kanavoitui hänen kauttaan niille, jotka ottivat hänet vastaan.


Samalla hänen olemassaolon tapansa muuttui. Herätetty Jeesus muuttui hengen olomuotoon. Henkenä hän saattoi olla kaikkialla, ilmestyä oppilailleen miten tahtoi ja tulla asumaan seuraajiensa sydämiin. Paavali muotoili tämän hienosti näin: ylösnousemuksessa Kristuksesta ”tuli eläväksi tekevä henki” (1. Kor. 15: 45).

Tyhjän haudan hard core minimi


No hyvä, näin siis alkukirkko uskoi. Siitä ei ole epäilystäkään. Asia lukee selvästi Apostolien tekojen alkuluvuissa ja Paavalin kirjeissä. Mutta mikä sai heidät uskomaan näin? Seuraavassa esitän raamattutieteen keskivertovastauksen tähän.

Ut:sta löytyy kahdenlaista Jeesuksen ylösnousemukseen viittaavaa aineistoa. Ensimmäinen tekstirypäs on evankeliumien kertomukset tyhjän haudan löytymisestä. Ne ovat keskenään hieman erilaisia, mutta niiden perusidea on sama. Joukko naisia löytää Jeesuksen haudan tyhjänä. Samassa yhteydessä Jeesus itse ilmestyy heille, tai joku enkeli näyttäytyy kertoakseen, että Jeesus on herätetty kuolleista.


Näillä kertomuksilla on historiallinen perusta. Joukko naisia on todellakin löytänyt tyhjän haudan ja samassa yhteydessä nähneet joko enkelin tai itse Kristuksen näyssä. Tällaisesta hautakertomusten kovasta minimiytimestä voimme olla jokseenkin varmoja. Mikäli hautatraditio olisi puhtaasti fiktiivinen, päähenkilöiksi olisi nostettu joukko miehiä. Tuohon aikaan miesten sanaa nimittäin pidettiin paljon luotettavampana kuin naisten.


Kun alkukirkossa sitten kerrottiin naisten hautakokemuksesta, sitä laajennettiin ja sen yksityiskohdat muuntuivat erilaisiksi. Tästä syystä evankeliumien kertomukset eivät ole täsmälleen samanlaisia.

Pietari, Paavali ja Jaakob


Toinen ylösnousemusta valottava tekstirypäs on Ut:n viittaukset ylösnousseen ilmestymisiin. Niistä kaikkein vanhin löytyy Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.

Siinä hän siteeraa vanhaa suullista traditiota, jonka mukaan Kristus ”haudattiin, hänet herätettiin kuolleista…ja hän ilmestyi Keefakselle (Pietarin arameankielinen nimi) ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen…yli viidellesadalle…tämän jälkeen Jaakobille (Jeesuksen oma veli) ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin” (1. Kor. 15:4-8).


Ylösnoussut näyttäytyi siis ensimmäisenä Pietarille. Eräät muut Ut:n kohdat osoittavat samaan suuntaan (erityisesti Luuk. 24:34, ks. Myös Mark 16:7). Samoin se, että Pietarista tuli alkukirkon johtaja.

Erityisen mielenkiintoista on se, että luettelossa mainitaan kaksi henkilöä, jotka eivät alun perin kuuluneet ”Jeesus-liikkeeseen”. Paavali itse vastusti Jeesuksen ylösnousemusta julistavaa alkukirkkoa, kunnes ylösnoussut itse näyttäytyi hänelle ja mursi hänen vastarintansa. Paavali muotoili asian näin: Jumala ”näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle” (Gal. 1:16). Näin Jeesus-näky teki kristillisen liikkeen vastustajasta sen mahtavimman julistajan.


Skeptikko tietysti sanoo, että voihan mies mieltään muuttaa. Ei se niin kummallista ole, että kristittyjen vastustaja huomaakin argumenttiensa heikkouden ja kääntyykin kristittyjen puolelle. Näinkin on voinut toki tapahtua. Alkukirkon ylösnousemusjulistus vakuutti Paavalin. Mutta tämä psykologisoiva tulkinta ei muuta sitä tosiasiaa, että Paavali kertoi uskonsa perustuvan kokemukseen. Ylösnoussut itse näyttäytyi hänelle.

Toinen vastustaja oli Jeesuksen veli Jaakob. Hän ei seurannut Jeesusta, vaan ajatteli yhdessä äitinsä ja muiden veljiensä kanssa, että Jumalan valtakuntaa julistava Jeesus-veli oli mennyt päästään sekaisin (Mark. 3:21). Kohta pääsiäistapahtumien jälkeen kerrottiin, että Jeesus oli ilmestynyt hänellekin. Niinpä hänkin liittyi kristittyjen joukkoon ja hänestä tuli yksi alkuseurakunnan johtaja. Tämä oli tietenkin monille mahtava todiste siitä, että kristittyjen julistus Jeesuksen ylösnousemuksesta piti todella paikkansa.

Onko tämä kuitenkaan totta?


Olen tässä esitellyt modernin raamatuntutkimuksen peruslinjauksia ylösnousemususkon historiasta. On historiallisesti kiistatonta, että heti kohta Jeesuksen kuoleman jälkeen monet uskoivat oman näky-kokemuksensa perusteella, että Jumala oli herättänyt hänet kuolleista. Tätä ei kiistä skeptisinkään tutkija.

Se on tietenkin eri asia, oliko heidän kokemuksensa aito ja oliko heidän sille antamansa tulkinta oikea. Siihen ei tiede voi antaa lopullista vastausta, vaan se jättää ajattelijan pattitilanteeseen. Ylösnousemususko on mahdollista selittää eräänlaiseksi psykologiseksi ketjureaktioksi, joskin teoria kohtaa eräitä suuria ongelmia. Yhtä järkevää on pitää ensimmäisten kristittyjen kokemuksia aitoina ja yhtyä siihen tulkintaan, minkä he tekivät niistä: Jumala on todella herättänyt Jeesuksen kuolleista.

Vaikeuksiin tämäkin tulkinta johtaa. Se nimittäin haastaa ottamaan kantaa asiaan myös oman elämän tasolla.

Ps. Sallittakoon loppuun henkilökohtainen kommentti. Nuorena teologian opiskelijana suhtauduin itse eräässä vaiheessa skeptisesti ylösnousemususkoon. Tiedekunnassa kun oppii etsimään ihmeellisille asioille tämän puoleisia psykologisia, sosiologisia tai myyttistäviä selityksiä. Ylösnousemuksestakin saattoi sanoa muodikkaasti, että se on sitä kun ”Jeesuksen asia jäi elämään”.

Mutta perehdyttyäni useisiin ylösnousemususkoa käsitteleviin monografioihin kantani muuttui. Jeesuksen ylösnousemusta ja siihen liittyviä seurannaisasioita onkin aika vaikea selittää pois tieteellisen raamatuntutkimuksen keinoilla. ”Jeesuksen asia jäi elämään” –selitykset ovat historiallisesti katsottuna aika hataralla pohjalla.

Kirjallisuutta. Lars Aejmelaeus: Jeesuksen ylösnousemus I ja II ja III. Huom: tuhatsivuinen monografiasarja pelkästään Jeesuksen ylösnousemuksesta. Toinen saman kokoluokan opus ja opas on N. T. Wright: The Resurrection of the Son of God (2003). 817 sivua.