Parisuhdetta täytyy hoitaa


Nuorena moni haaveilee elämänkumppanista. Jos joku lähtisi matkaani, pitäisin hänestä kiinni kynsin hampain, ihmiset lupaavat lemmentuskissaan. Kummallista, miten nopeasti tuo lupaus unohtuu.

Seurustelusuhteessa vielä keskustellaan avoimesti kaikista asioista ja kumpikin tunnustaa rakkautensa toiselle. Mies näyttää pehmeän puolensa ja nainen kertoo tarvitsevansa toista. Mutta kun on asuttu yhdessä jonkin aikaa, läheisyyden tuntu vähenee. Toista ei tarvitse enää pyydystää, eikä hänen läsnäolostaan tunneta erityistä kiitollisuutta.

Vähitellen mieleen pesiytyy vaarallinen ajatusvirhe: parisuhde pysyy kunnossa itsestään. Mikään ei ole kauempana totuudesta. Tosiasiassa parisuhde on kuin hampaat, joita täytyy hoitaa ja käyttää päivittäin, muuten ne reikiintyvät ja haurastuvat. Parisuhde tarvitsee samanlaista tietoista panostamista, jotta se voisi hyvin.

Parisuhteen kunnostamisohjeet ovat niin helppoja, että tohtori Philkin osaa ne luetella: ensin tiedostetaan, että suhdetta täytyy hoitaa tietoisesti. Siten puhutaan, kuunnellaan, kosketetaan ja tehdään yhdessä.

Kannattaa aloittaa yhdessä tekemisestä. Kiihkeinkään rakkaus ei elä siitä, että katsotaan vain toisia silmiin. Ei nimittäin ole pelkkää suhdetta sinänsä, vaan suhde muodostuu siitä, että tehdään asioita yhdessä. Jos tätä ei ymmärretä, suhteen sisältö kutistuu vähitellen yhteisen talouden pyörittämien. Miten tylsää, ennalta-arvattavaa ja arkista.

Yhteisen tekemisen keksiminen ei vaan ole helppoa. On työkiirettä, väsymystä ja muutakin tekemistä. Mutta ehkä hankalinta keksiä puuha, joka kiinnostaa riittävästi kumpaakin. Kaksi erilaista ihmistä kun eivät syty satasella samoista asioista.

Niinpä jommankumman täytyy joustaa yhteisen tekemisen nimissä. Tärkeäähän ei ole se, mitä tehdään, vaan se, kenen kanssa sitä tehdään. Vaikka miestä ei eväsretki niin kiinnostakaan, sinne kannattaa lähteä, jos vaimo pyytää. Kunhan ei nuotiokahveja keitellä ihan hampaat irvessä.

Ehkä parisuhteen arkkivihollinen onkin itsekkyys. Jos teen vain sitä mitä itse haluan, toinen joutuu aina tanssimaan minun tahdissani. Tai tanssimaan yksin.
Itsekkyydestä sikiää myös haluttomuus keskustella ja kuunnella toista. Arkiasioista on tietysti helppo rupatella.

Mutta rakkaussuhde tarvitsee puhetta meistä. Sitä, että kerrotaan omista tarpeista ja kuunnellaan toisen toiveita.

Nainen haluaa kuulla mieheltä ai lav juuta, mutta kerjätä sitä ei kehtaa. Sama koskee miestä. Mikään ei tunnu niin hyvältä kuin viereltä kuuluvat puolison sanat: ihanaa kun olet siinä.

Tällainen tunneviestintä ei ole helppoa rakastumis- ja pyydystämisvaiheen jälkeen. Niinpä laiska ja itsekäs ei sitä enää yritäkään. Ei vaikka tajuaa kumppanin sitä kaipaavan.

Ei kuitenkaan ole olemassa yhtä ihanneparisuhteen mallia. Läheisyys ja kiintymys ilmenevät eri ihmisillä eri tavoilla. Ja eri ikävaiheissa rakkauden muodot vaihtelevat. Nuoren ihastumisrakkaus voi muuttua vuosien kuluessa turvalliseksi kumppanuudeksi.

Suhde ei kuitenkaan ole kuin juna, joka jatkaa luotisuoraan samaan suuntaan. Arkistunut tottumus voi muuttua uudestaan läheisyydeksi ja kiintymykseksi. Kumppanin voi nähdä uusilla silmillä vuosienkin kuluttua, jos herää panostamaan parisuhteeseen.

Yksi koskettavimpia näkyjä on kun vanha aviopari pitää hellästi toisiaan kädestä kiinni.