Pakko näyttää hyvältä


Elämässäni on tapahtunut asia, joka heikentää uskottavuuttani pappina. Se kantautuu joka tapauksessa monien korviin, joten parasta että kerron suoraan, mistä on kyse. Olen saanut lievän ässä-vian hammaskirurgisen toimenpiteen seurauksena. Tshuhautan kuin olisi pilli suussa. Onneksi vaiva paranee aikanaan.

Eikö ole totta, että ässävikaisen puhe vakavista asioista ei ole kovin uskottavaa? Äännevirheistä puhetta ei oteta yhtä vakavasti kuin moitteetonta kirjakieltä. Tämä on tiedetty jo antiikin retorikko Demostheneen ajoista alkaen. Sanoman ulkoinen esittämistapa on lopulta tärkeämpää kuin itse sisältö.

Ja väliä on silläkin, miltä näyttää. Presidentti Putin toi melkoisen kasvojen kohotuksen Venäjän poliittiselle johdolle, kun hän ei näyttänytkään edeltäjiensä tavoin plösöltä alkoholistilta vaan nuorekkaalta ja urheilulliselta valtiomieheltä.

Kaikessa julkisessa elämässä ulkonäöllä on yllättävän paljon merkitystä. Mitä näyttävämmältä näytät, sitä varmemmin pääset näkyviin.

Pelkästään voimakkailla väreillä ponnistetaan korkealle. Olen satavarma, että Jutta Urpilainen pitää komeaa punaista bleiseriä jo huomioarvon takia. Siihenhän valokuvaajat ja tv-kamerat tarttuvat paljon mieluummin kuin tylsän harmaisiin solmioukkoihin.

Ulkonäköhän se selittää Tanja Karpela –ilmiönkin. Siitä hän sai ensin palstatilansa, kunnes julkisuus jo ruokkikin itse itseään.

Ajatellaanpa vielä, millä perusteella haastateltavat valitaan aikakauslehtiin ja tv:n keskusteluohjelmiin. Väitän, että yksi painava kriteeri on kuvamateriaalin laatu. Sellaisista ihmisistä tehdään juttuja, joista saadaan komeita kuvia.

Hyvä esimerkki tästä on kirjailija Sofi Oksanen. Mahtava punainen tukka, hiuskoruja, värihilettä, kasvomaalit ja persoonallisia asuja. Niin näyttävä ilmestys kelpaa viikkolehteen huonommankin kirjan jälkeen.

Miehillä on tällä saralla paljon vähemmän mahdollisuuksia. Heidän kun on pakko pitää solmiotakkeja ja villapaitoja. Vakavasti otettavista kavereista vain joku Esa Saarinen on livennyt riveistä, kasvattanut pitkän tukan ja vetänyt ylleen leobardipleiserin.

”Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen”. Tämä Hyvän kirjan oppi on otettu erityisen vakavasti populaarijulkkiskulttuurissa. Kun ihmiset kerta katsovat ulkokuorta, pintakiilto olkoon pääasia, looks is everything, indeed.

Niinpä naislaulajat tehdään silikonista ja tekokarhea heavyrock leivotaan maskista, meikistä ja puuterista. Amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa näytetään vain kauniita ihmisiä.

Ja pintapanokset senkun kovenevat. Nyt jopa suuren luokan tähdet laidasta laitaan, Janet Jacksonista Karita Mattilaan, tanssahtelevat välillä yläosattomissa. Mediakynnys täytyy ylittää vaikka millä hinnalla.

Pinta ja ulkoinen tuntuu olevan niin monessa asiassa se pääasia. Kyllä siitä hyvä tulee kun sen maalaa. Tässä päivän tunnuslause.