Hengellistä keskustelua netissä


Enää uskosta ja kirkosta ei puhuta vain Esson baarissa, lehtien yleisönosastoilla ja spesialistien seminaarissa. Mielipiteitä esitetään myös internetin keskustelufoorumeilla, joiden määrä kasvaa koko ajan.

Maassamme on useita kymmeniä pelkästään uskonnon kysymyksiin keskittyneitä keskustelufoorumeita. Lisäksi monet yleiset foorumit tarjoavat oman osaston uskontoaiheille. Monilla kirkkokunnilla, seurakunnilla ja hengellisillä liikkeillä on omat fooruminsa. Näiden päälle tulevat vielä omaa blogia pitävät tuntemattomat tähdet ja suuret kuuluisuudet, joiden mietelmäketjuihin kuka tahansa voi kirjoittaa omat kommenttinsa.

Sosiaalista toimintaa


Vaikka uskonasiat ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä, nettikeskustelu niistä ei ole läheskään aina yhtä vakavaa. Usein se on ensisijaisesti sosiaalista toimintaa. Foorumilla halutaan viihtyä, luoda tuttavapiiri ja kehittää omalle nimimerkilleen tiettyä odotusarvoa.

Näyttöpääteseurustelu ei ole aivan niin persoonatonta, kuin mitä sivustakatsoja luulisi. Aktiiviset keskustelijat oppivat tuntemaan toisensa ja ennakoimaan toistensa mielipiteitä. Kun jollekin foorumille on kiinnittynyt, muiden suosiosta tulee melkein yhtä tärkeää kuin todellisessa elämässä.

Kirkkoa ja uskoa kommentoivat voidaan jakaa kolmeen joukkoon, sisäpiiriin, etsijöihin ja kriitikoihin. Sisäpiiriläiset katsovat edustavansa kristinuskon aitoa ääntä. He pyrkivät tietenkin käännyttämään ulkopuoliset uskoon ja toisinajattelevat sisäpuoliset heidän kannalleen. Heille nettikeskustelut tarjoavat mahtavan mahdollisuuden osoittaa omaa pätemistä.

Etsijät hakevat vastauksia uskon kysymyksiin. Netissä kun voi huomaamattomasti kysellä asioita paremmin tietäviltä. Vastauksia saa puntaroida omassa tahdissa, toisin kuin keskustelussa kasvotusten. Ja jos aihepiiri alkaa ahdistaa, sivuston saa pois nurkkaruksia painamalla.

Kriitikot kirjoittavat kommenttinsa ulkopuolisen näkökulmasta. He esittelevät löytämiään epäkohtia ja heikkoja kohtia, joiden takia he eivät ole kristittyjä. Joillakin on vanha uskovaistausta, jonka pohjalta he osaavat hyvin raamatunjakeet ja tuntevat kristillisten piirien tavat. Ehkä osa heistä on jonkinlaisella kostoretkellä, toiset purkavat pahaa oloaan ja kolmannet ovat vaihtaneet hengellisen mission päinvastaiseen.

Oma lukunsa on foorumeilla asujat, jotka viettävät käsittämättömän paljon aikaa nettisivuilla. Tämä onkin yksi nykyajan uusia riippuvuuden lajeja.

Hermostuttavimpia tyyppejä ovat ns. ufouskonsa saarnaajat. Heillä on joku omituinen yksityistulkinta uskonnosta, jota he julistavat suorastaan apostolisella innolla. Kirjautumista vaativilta sivuilta heidät usein heitetään ulos, tai heidän viestejään sensuroidaan muuten.

Pää sekaisin uskontokritiikistä


Nettikeskustelun pelisäännöt tulevat melko pian tutuksi. Hieman kauemmin aikaa vie sen tajuaminen, että ihmiset kirjoittavat eri motiiveista ja eri tietopohjalta. Erityisesti aloitteleva surffailija saattaa ottaa vakavasti kaikki puheenvuorot, joissa näyttää olevan vähänkin asiaa.

Näin oma ajattelu voi nopeasti mennä oudoillekin poluille. Tai sitten mistään ei oikein tahdo saada kunnon otetta, kun ihmiset esittävät niin erilaisia kantoja samaan asiaan. Tämä ongelma on erityisen suuri ns. sitoutumattomilla sivustoilla, joiden säännöt eivät edellytä tietynlaiseen kristilliseen viitekehykseen sitoutumista.

Kaikista varmimmin pää menee sekaisin maallisilla foorumeilla, joilla uskonnosta keskustellaan kaiken muun ohessa. Niissä kristinuskosta lauotaan hyvinkin jyrkkiä kantoja. Sitä pidetään typeränä, lapsellisena, harhaisena ikivanhaan salajuoneen perustuvana huijauksena, josta olisi jo aika päästä eroon. Allekirjoittaneen sormituntuma on, että tämäntyyppisiä mielipiteitä lausutaan useinkin nettikeskusteluissa.

Toisinaan niitä siivitetään sinänsä oikeilla asiatiedoilla, joista tosin tehdään virheellisiä johtopäätöksiä. Usein kristinuskon kriitikoilla on erikoisella tavalla fundamentalistinen raamattunäkemys. He olettavat nykykristinuskon ottavan kaiken Raamatussa kirjaimellisesti. Tästä he sitten päättelevät, että kristinusko on parhaimmillaan silkkaa typeryyttä ja pahimmillaan mitä väkivaltaisin uskonto.

Nettikeskusteluissa tuleekin selvästi esiin, että uskossa on pohjimmiltaan kyse asenteesta ja tulkintatavasta. Kaikille yhteiset historialliset faktat voidaan tulkita ateistisesta näkökulmasta, joihin voidaan lisätä aimo annos omia johtopäätöksiä, niin että kristinusko saadaan näyttämään pöyristyttävältä järjestelmältä. Mutta yhtälailla kristinuskon historia voidaan tulkita suurena johdatuksena, jossa Jumalan sormi ohjaa kristikuntaa ihmisen pahuudesta ja pienuudesta huolimatta.

Kirkolle pyyhkeitä joka laidalta


Evankelisluterilainen kirkko saa nettikeskusteluissa haukkuja joka suunnalta. Tuskin on kirkollisen toiminnan osa-aluetta, jota ei olisi tölvitty maanrakoon. Toisille vaikkapa seurakuntien lapsityö on uskonnon tuputtamista puoliväkisin, toisille se ei ole riittävän hengellistä toimintaa.

Usein moitteet esitetään yleisellä tasolla tyyliin ”kirkko ei elä nykyaikaa”, ”kirkko on vanhoillinen” tai ”kirkko ei tee oikeita asioita”. Tällainen haulikkokritiikki ei tosiasiassa osu mihinkään, jos sitä ei konkretisoida tarkemmin. Mutta se riittää kuitenkin luomaan mielikuvan väärälle tielle harhautuneesta kirkosta.

Osa purnauksesta johtuu siitä, ettei ole oikeaa käsitystä kirkon tehtävästä. Kirkko on uskonnollinen firma, siitä ei pääse mihinkään. Siksi on turha moittia kirkkoa siitä, että se tuputtaa uskontoa, tai että se ei järjestä kaikkea mahdollista kivaa pitsinnypläyksestä pingikseen.

Kaikkein ankarimmin kirkkoa kuitenkin lyödään sen sisäpuolelta. Uskonvakaumukset ihmiset valittelevat kirkon maallistumista, vapaamielistymistä ja löperöitymistä. Synti ei ole enää syntiä, evankeliumia ei saarnata selvästi ja Raamattuun ei luoteta kaikissa asioissa.

Vapaamielisemmin asioihin suhtautuva kristitty saa nopeasti turpiinsa, jos käy väittelemään vanhakantaisten kanssa. Viimeistään lumipalloargumentti lopettaa kaiken neuvottelun. Se menee näin: jos et hyväksy tätä klassista kantaa, et kohta hyväksy tuota etkä tuota ja kohta olet hylännyt kaikki.

Erityisen kuuma peruna on kirkon suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Pyrkimys tarkistaa kristillistä kantaa tästä aiheesta nostaa esiin käsittämättömän jyrkkiä kommentteja niin kirkosta kuin homoseksuaalisuudestakin.

Tässä kohdassa netin tarjoama anonymiteetti näyttää vievän keskustelukulttuuria huonoon suuntaan. Kiivaimmat räyhähenget tuntuvat luulevan, että huonoilla tavoilla ei ole väliä, kun minua ei kuitenkaan tunneta eikä lähipiirini tiedä, miten olen täällä käyttäytynyt.

Kirkollista kaikki hyvin –hyminää saa siis hakemalla hakea nettikeskusteluista. Ehkä tämä selittyy osittain sillä, että purnaaminen on ihmiselle luontevampaa kuin kiittäminen. Nettiin mennään purkamaan tunteita ja kertomaan, mikä harmittaa.

Kerrotaan nyt tässä vielä sekin, että kaikki foorumeilla roikkujat eivät ole selvinpäin, ei edes kristillisillä sivustoilla. Nykyään päihtymistilasta nautiskellessa surffaillaan samalla netissä. Tämä tuo oman lisähöysteen nettikeskusteluihin (sanottakoon vielä, että esim. moottoripyörä.org sivustolla on kännissä-ketju, jonne saa kirjoittaa vain jos ei ole selvinpäin). 

Voiko netissä vaikuttaa asioihin?


Koska ihmiset liikkuvat nykyään paljon netissä ja saavat sieltä vaikutteita, kirkossakin on yritetty mennä sinne mukaan eri tavoilla.

Ehkä tulevina vuosikymmeninä pohditaan entistä vakavammin, voisiko jonkun työntekijän työaikaan sijoittaa viikkotunteja nettikeskusteluihin. Siellä nimittäin saa oikeasti kontakteja ihmisiin. Nettifoorumeillä kirkon työntekijä voisi oman nimensä tai roolinsa takaa jakaa oikeaa tietoa siitä, mitä kirkossa tapahtuu ja mitä uskosta voisi ajatella.

Tosin keskustelu uskonnollisista aiheista muuttuu helposti pienen sisäpiirin keskinäiseksi jutusteluksi ja nahisteluksikin. Kokonaisuutena on nimittäin sanottava, että keskustelu uskosta ei ole kovin siistiä ja sivistynyttä netissä. Luulenpa, että tästäkään syystä kirkon omilla evl.fi sivuilla ei ole keskusteluosiota.



Hengellisiä ja teologisia keskustelufoorumeita netissä


www.uskojarukous.net. Teologisesti syvällistä keskustelua oikeaoppisen uskon hengessä. Keskustelijoiden toivotaan sitoutuvan klassiseen kristinuskoon. Luterilainen linjaus hallitsee, joskin ekumeeninen perspektiivi elää mukana. Täältä saa hyvän oppineen vastauksen mihin tahansa hengelliseen/teologiseen kysymykseen. Rasitteena tietynasteinen konservatiivisuus, yletön kirkkokritiikki ja naispappeusaiheen jatkuva käsittely (joka tosin on siirretty suljetulle osastolle). Tästä huolimatta allekirjoittanut on aktiivinen kirjoittaja tällä sivustolla.

www.uskotoivorakkaus.fi. Helsingin srk-yhtymän sivusto nuorille aikuisille. Asiallista keskustelua, jota moderaattoripapit tarvittaessa ohjailevat rakentavampaan suuntaan.

www.kotimaa.fi Kotimaalehden sivulla on kaksi mahdollisuutta keskustella. Uutisten perään voi kirjoittaa omat kommentit ja lukea muiden kommentteja. Syvällisempään dialogiin päästään sivuston keskustelu-osastolta.

www.netmission.fi. Helluntailiikkeen verkkosivu, jolla erittäin aktiivinen keskusteluosio. Puheenvuorot myötäilevät helluntailaisuuden hengellisyyttä ja Raamattua siteerataan ahkerasti. Jyrkkiäkin mielipiteitä sallitaan. Osa keskustelijoista on melko nuoria.

www.radikaali.net. Yhteiskristillinen sivusto ja samalla Suomen suurin kristillinen nuorisosivusto. Uskonhenkistä keskustelua, mutta ei kovin tiukkapipoisessa hengessä. Rupattelua paljon muustakin, mm. muodista, musiikista ja terveysaiheista.

http://www.h-y.fi/foorumi. Körttifoorumi. Herännäishenkinen saitti, jolla erikseen osastot ”yleinen keskustelu”, ”seuratupa” ja ”nuorten keskustelu”.

http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/. Vanhoillislestadiolaisten foorumi eli v-lfoorumi. Täällä pohditaan mm. sitä, pääsevätkö vain lestadiolaiset taivaaseen ja onko ehkäisyn kieltämisessä mitään järkeä.

http://huitsinnevada.info/foorumi. Foorumi huitsinnevadassa. Tiukkapipoisesta hengellisyydestä irtautuneiden ja uskonasioissa haavoittuneiden foorumi. Oma suljettu tukiryhmä ”fundamentalistisista ja karismaattisista” liikkeistä irtautuville. Mukana ateisteja ja ”liberaaliin” suuntaan kallistuneita kristittyjä.

www.ortodoksi.net. Ortodoksisella foorumilla käsitellään tietenkin ortodoksista hengellisyyttä ja teologiaa. Tarjoaa mainion tirkistelyikkunan naapurikirkon ajatteluun ja mahdollisuuden saada vastauksia sitä koskeviin kysymyksiin. Ei tietenkään edusta ortodoksisen kirkon virallista ajattelua.

Näiden lisäksi netistä löytyy kasapäin kirkollisten vaikuttajaihmisten ja julkkisten omia sivustoja ja blogeja, joilla on kommentointi- tai keskustelumahdollisuus. Ne pyörivät usein sivustonhaltijan persoonan ja mielenkiintojen ympärillä.