Kristitytkö vain taivaaseen


Laitan käteni ristiin ja sanon tutun iltarukouksen. ”Hyvä Jumala, minä tässä. Kiitos tästä päivästä. Varjele yöni. Opeta minua elämään sinun lapsenasi”. Rukoillessani ajattelen Raamatun Jumalaa, joka on lähettänyt Poikansa maailman pelastajaksi ja jonka lapseksi minut on kastettu. 

Mutta kaikki eivät rukoile näin? Kaikki eivät ole edes kuulleet kristinuskon Jumalasta. Mitä heistä pitäisi ajatella? Pääsevätkö vain kristityt taivaaseen.

 

Raamatussa Jumalasta sanotaan kaksi asiaa. Toisaalta hän on puhunut Jeesuksen kautta ja hän on luvannut olla kaikkialla siellä, missä häntä lähestytään Jeesuksen nimessä. Tästä johtuu kristinuskon erityinen asema. Sen kautta Jumala kertoo kaikkein selvimmin, kuka hän on ja mitä hän antaa ihmiselle.

Toisaalta Raamatussa sanotaan, että Jumala ei ole puolueellinen. Hänellä ei ole suosikkeja, vaan jokainen ihminen on samassa asemassa hänen edessään. ”Jumala hyväksyy jokaisen, joka pelkää (=kunnioittaa) häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa”.

Tämä merkitsee sitä, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus turvautua Jumalaan ja elää hänen tahtonsa mukaan, vaikka ei olisi kristinuskon Jumalasta koskaan kuullutkaan. Jumala on nimittäin jättänyt itsestään merkkejä kaikkialle luomakuntaan. Ne kertovat siitä, että Korkein on olemassa ja että hän on ihmisten puolella.

Jumalan sormenjälkiä

Kaikkialla maailmassa ihmiset uskovat korkeimpaan. Tämä johtuu siitä, että ihmiset tajuavat luonnostaan Jumalan olemassaolon.

Ihmiset tajuavat myös sen, minkälainen tuo Jumala on. Heidän omatuntonsa nimittäin kertoo, että ihmisen tulee tehdä oikein ja välttää väärää. Siksi monissa kulttuureissa tunnetaan lähimmäisen rakkauden ajatus. Meidän tulee kohdella toista samalla tavalla kuin itseämme. Omantunnon äänestä tiedämme, miten Jumala tahtoo ihmisten kohtelevan toisiaan.

Tosin usein omatunto vääristyy itsekkyyden ja erilaisten kulttuuritekijöiden tähden. Esimerkiksi siellä, missä ei tunnusteta kaikkien ihmisten tasa-arvoa, omatunto voi sanoa, että on oikein alistaa naisia tai sortaa niitä, joita kaikki halveksivat.

Tästä huolimatta omatunto on kallisarvoinen asia. Se antaa ihmisille mahdollisuuden tajuta Jumalan oikeudenmukainen tahto.

Armo auttaa aina

Mutta päästäänkö taivaaseen sen perusteella, että olemme eläneet oikein? Ei. Emme pelastu siksi, että me olemme hyviä ihmisiä, vaan siksi että Jumala on hyvä. Toisin sanoen, hän armahtaa ja antaa anteeksi sen, missä olemme rikkoneet häntä tai lähimmäisiämme vastaan. Tästä syystä pyydämme Isä meidän rukouksessa: ”anna meille meidän syntimme anteeksi.” Tämä on Jumalaan turvautumista ja Jumalan yhteyteen tulemista.

Voivatko sitten ei-kristityt saada syntinsä anteeksi? Kyllä voivat. Jumalan armo voi vaikuttaa heissäkin, joskin emme tiedä, miten se tapahtuu. Raamattu ei nimittäin kerro siitä paljoakaan. Siksi sanotaan, että Jumala toimii ei-kristityissä salatulla tavalla. Vaikka emme ymmärrä salatun armon toimintaa, voimme luottaa siihen, että ei-kristillisen maailman ihmiset ovat samassa asemassa Jumalan edessä kuin mekin.

Tämä merkitsee sitä, että Jumalan kannalta katsottuna sillä ei ole merkitystä, minne ja milloin ihminen on sattunut syntymään. Se, joka on syntynyt jonnekin kristinuskon vaikutuspiirin ulkopuolelle, on samalla tavalla Jumalan armon ympäröimä kuin kristittykin. Tosin hän ei itse tiedä sitä.

 

Miksi sitten lähetystyötä?

Vaikka kaikki ihmiset ovat samassa asemassa Jumalan edessä, kaikissa uskonnoissa ei silti ole kyse samasta asiasta. Kristinusko nimitäin eroaa muista uskonnoista siinä, että kristinusko perustuu siihen, mitä Jumala itse on tehnyt ja puhunut Jeesuksen kautta. Tästä syystä sen merkkinä on risti (+), joka viittaa tiettyyn ainutlaatuiseen tapahtumaan kohta kaksi vuosituhatta sitten. Kristinuskon viisaus on siis pohjimmiltaan peräisin siitä, mitä Jumala on halunnut puhua ihmisille.

Lähetystyö on juuri tästä syystä ensiarvoisen tärkeää kristityille. Meidän tehtävämme on viedä eteenpäin sitä, mitä Jumala on itsestään selvästi kertonut. Yleinen taju Jumalasta antaa vain hämärän aavistuksen korkeimmasta. Lähetystyö on kuin kirkkaan valonheittimien sytyttämistä tähän hämärään.

Maailman rauhan kannalta on tärkeää, että ihmiset oppisivat kunnioittamaan eri tavalla uskovia ihmisiä. Uskonnot eivät saisi erottaa ihmisiä toisistaan vaan pikemminkin uskonnollisten ihmisten pitäisi kokea yhteyttä keskenään. Ovathan he kiinnostuneita samansuuntaisista asioista, vaikka kaikki eivät uskokaan samalla tavalla. Joka tapauksessa olemme kaikki saman Jumalan lapsia ja asumme yhteisellä maaplaneetalla.