Mitä Raamattu sanoo sukupuolisuudesta?

 

Raamattu opettaa sukupuolisuudesta?

 

Pyhän kirjan alkulehtien mukaan ihminen on luotu sukupuoliseksi olennoksi. Ensimmäisestä ihmisestä tuli nimittäin onnellinen vasta kun hänelle luotiin vastakkaista sukupuolta oleva kumppani. Tässä yhteydessä esitellään raamatullinen avioliiton perustussana: ”siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi” (1. Moos. 2:24).

Yhdeksi lihaksi tuleminen viittaa 1) miehen ja vaimon suhteen läheisyyteen ja luottamukseen, 2) heidän yhteiseen lapseensa ja 3) siihen tapaan jolla lapsi saadaan, rakastelemiseen. Kertomus jatkuu kauniisti toteamalla, että ”he olivat molemmat alasti eivätkä hävennet toisiaan”. Toisin sanoen, parhaimmillaan parisuhteessa ei ole mitään salattavaa, pelättävää tai hävettävää.

Lankeemus tosin toi parisuhteeseen sorron ja epätasa-arvon. Jumala nimittäin sanoi lankeemuksen jälkeen Eevalle, että mies tulee pitämään sinua vallassaan (1. Moos. 3:16). Tämä ei ollut alkuperäisen luomistarkoituksen mukainen säädös, vaan yksi lankeemuksen valitettava seuraus. Tämä merkitsee sitä, että meidän tulee joka päivä vastustaa kaikenlaista epätasa-arvoisuutta parisuhdeajattelussa. Mies ja nainen ovat yhtä lihaa, eivät herra ja piika.

 

Yhteyttä ja nautintoa

 

Seksillä ilmaistaan kiintymystä ja tuotetaan iloa ja nautintoa. Seksin ainoa tarkoitus ei siis ole lasten saaminen. Tämä näkyy parhaiten Laulujen laulu –kirjassa. Siinä rakastavaiset ylistävät fyysisen läheisyyden iloja vaivaamatta toisiaan lasten saamisella.

Apostoli Paavali kohtasi Korintissa erikoisen näkemyksen, jonka mukaan korkeampaan hengellisyyteen kuuluisi seksistä pidättäytyminen (1. Kor. 7:1-6). Paavali torjui tällaisen ajatuksen: pariskunta voi kyllä yhteisestä sopimuksesta pidättäytyä seksistä, mutta vain joksikin aikaa.

Tässä yhteydessä apostoli sanoo, että molemmilla puolisoilla on toisaalta oikeus seksiin ja toisaalta velvollisuus siihen. Rakastelu on siis olennainen osa avioliittoa. Siksi seksuaaliset vaikeudet ja haluttomuus voivat olla hyvinkin kipeitä asioita.

 

Kuuluuko seksi vain avioliittoon?

 

Edellä esitetyt asiat eivät ole mitenkään kiistanalaisia. Sen sijaan kristityt eivät ole yksimielisiä siitä, kuuluuko seksi vain ja ainoastaan avioliittoon.

Perinteisesti Raamatun ehdottoman aviouskollisuuden vaatimuksen on nähty opettavan, että seksisuhde on mahdollista vain avioliitossa. Tähän on liitetty sellainen päätelmä, että koska rakastelu tekee ihmisistä ”yhtä lihaa”, siihen antautuminen on oikeastaan avioliiton solmimista. Siksi lemmenseikkailu velvoittaa avioitumaan.

Harvat ajattelevat nykyään näin. Sen sijaan yleistyvä on se kanta, että avoliitto on Jumalan edessä avioliitto. Avoliitto perustuu vapaaehtoisuuteen, se on julkinen, ja siihen kuuluu sukupuolisuhde, joten siinä mies ja nainen ovat Jumalan edessä yhdistyneet puolisoiksi.

Mitä sitten ajatella seksistä ilman aietta vakiintua pariskunnaksi? Sellaisenahan suurin osa suomalaisista nykyään aloittaa seksuaalielämänsä.

Tässä kysymyksessä Raamatusta ei kannata tehdä lakikirjaa, joka sanoo yksityiskohtaisesti, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Etsitään ennemmin viisautta sen suurista linjoista. Raamattu neuvoo vastuullisuuteen kaikissa ihmissuhteissa. Seksuaalisuus on erityisen syvältä koskettava ulottuvuus ihmisyyttä, joten siinä erityisesti toista on kunnioitettava, suojeltava ja rakastettava. Tästä yleissäännöstä kukin johtaa konkreettisen opetuksensa seksuaalisuuden toteuttamisesta.

 

Kari Kuula, lisää raamatullisen seksuaalietiikan pohdintoja kirjassa Kari Kuula, Hyvä, paha ja synti. Johdatus Raamatun etiikkaan (Kirjapaja 2004)