Raamattuteologia hukassa - Sammeli Juntunen ja miten ymmärrän Raamattua oikein

 

Sameli Juntunen: Kirkolta on kadonnut usko Raamattuun

Kirkon suuri ongelma on siinä, ettei se ole kiinnostunut teologiasta, vaan kaikesta muusta, jyrisee Savonlinnan-Säämingin seurakunnan kirkkoherra Sammeli Juntunen. Hänen mielestään yksi syy tähän on se, että on kadotettu luottamus Raamattuun Jumalan sanana.

Tämän seurauksena kirkollinen viestintästrategia on vinoutunut, Juntunen väittää. Nyt siellä puhutaan uskonnosta ja etiikasta, keskustelusta ja kokemuksista, ja kaikkein eniten kirkosta itsestään, kirkko sitä ja kirkko tätä.

Minne on hävinnyt pyrkimys lausua kirkon sanoma, se ajatuksellisesti ymmärrettävä ja sanoilla muotoiltu viesti Jumalasta ja hänen tahdostaan? Juntunen ihmettelee.

Turhaa oppiallergiaa

Helsingin yliopistossa vuosia ekumenian dosenttina työskennellyt Juntunen harmittelee opin väheksymistä kirkossamme. Nyt papin työväline on korvat, eikä suu. Outoa, että sanasta ja opista on tullut melkein kirosana, vaikka Jeesus itse nimenomaan kiersi ja opetti, Juntunen ihmettelee.

Juntunen itse on pitänyt seurakunnassaan kahden vuoden ajan raamattuluentosarjaa. Ensin käytiin läpi Ensimmäistä Mooseksen kirjaa ja nyt Markuksen evankeliumia. Luentojen pohjalta tehdään myös viikoittaista ohjelmaa Radio dein kautta.

Paikallisseurakuntien pitäisikin panostaa säännölliseen raamattuopetukseen. Juntusen mielestä monet papit eivät uskalla käsitellä Raamatun suuri kokonaisuuksia, ehkä koska pelkäävät tekevänsä eksegeettisiä virheitä. Yliopistollinen koulutus ei ole palvellut kovin hyvin käytännön Raamatun selittämistä, Juntunen lataa.

Diagnoosina tiedefundamentalismi

Uudessa kirjassaan Kirkon raamattuteologiasta ja sen puutteesta Juntunen hahmottelee suomalaisen raamattunäkemyskeskustelun ongelmia. Kiitos Uuden testamentin eksegetiikan professori Heikki Räisäsen, yksi yksisilmäinen fundamentalismi on kaatunut maassamme.

Mutta tilalle on tullut joukko uusia ongelmia, Juntunen toteaa. Nyt miellämme raamattukeskustelijat mustavalkoisesti liberaaleina tai konservatiiveina. Raamatun sanoma kapeutuu sen yksittäisten tekstien ja kirjoittajien alkuperäisen ajatuksen ja tilanteen etsimiseen tieteellisen tutkimuksen keinoilla.

Raamattutiedettä pidetään virheellisesti arvovapaana tieteenä, jossa millään uskonnollismaailmankatsomuksellisilla lähtökohtaolettamuksilla ei muka ole merkitystä lopputuloksille.

Juntunen jatkaa diagnoosiaan: - Teologinen tulkinta irtautuu Raamatusta itsestään, jolloin sanotaan, että Raamattua voi tulkita monilla tavoin. Tälle sukua on vielä tendenssi korostaa Raamatun sisäistä moninaisuutta niin voimakkaasti, että sen perusjuoni häviää näköpiiristä.

Juntusen mielestä näihin ongelmiin on olemassa lääke. On mahdollista löytää uudestaan Raamattu Jumalan sanana luterilaisessa kirkossa, niin että emme vain keskustele loputtomiin mielenkiintoisista tulkintavaihtoehdoista, vaan asetumme Suuren kirjan sanoman alle.



..........Ja sitten kirjan esittelyä


Odotettu kirja Raamatusta

Dosentti Sammeli Juntunen ottaa kunnianhimoisen tehtävän, johon harva rohkenee ryhtyä. Hän esittelee tyylilleen uskollisen rosoisesti kirkollisen raamattuteologiamme sudenkuopat ja umpikujan, ja sitten lupaa näyttää, miten niistä päästään eteenpäin.

Etsin tässä kirjassa sitä, ”kuinka Suomen evankelisluterilainen kirkko voisi uudelleen löytää Raamatun auktoriteettinaan, kirjoitettuna Jumalan sanana, joka kertoo pätevän version sille uskotusta sanomasta”.

Miten tähän päästään? Juntunen löytää tärkeän avaimen puheakti teoriasta. Sen mukaan kaikessa kommunikoinnissa tapahtuu samanaikaisesti kolme asiaa. Joku puhuu tai tekee asioita. Samalla hän pyrkii lähettämään niiden kautta jonkin viestin. Ja tuo viesti saa aikaan tietyn vaikutuksen kuulijassa tai katsojassa.

Tämän logiikan pohjalta voidaan ajatella, että Jumala itse puhuu Raamatun kautta, sillä hän on hyväksynyt rajallisten ihmisten kirjoitukset omaksi puheekseen. Samalla Jumala itse välittää noiden sanojien kautta viestin, joka voi saada aikaa hyvin monenlaisia vaikutuksia vastaanottajassa.

Toinen avainidea on ns. narratiivinen raamatuntulkinta, jolla tarkoitetaan Raamatun tekstien sisäisestä logiikasta nousevan ”suuren kertomuksen” hahmottamista. Raamattu esittää yhden perusviestin, ei monta oman aikansa jänskää tulkintaa siitä ja tästä.

Juntunen korostaa, ettei Raamattu ole kuitenkaan pelkkää kertomusta, vaan siinä myös tapahtuu asioita, koska Jumala on toiminut historiassa. Mutta toiminta ei tarkoita mitään ilman sen selitystä. Siksi on katsottava, että Raamatun teologit antavat oikean tulkinnan siitä, mitä kyseiset Jumalan teot oikein tarkoittavat. Esimerkiksi apostolit selittivät oikein, mitä Jeesuksen ylösnousemus tarkoitti.

Kolmas Juntusen mielestä tärkeä tulkintaväline on Raamatun, uskontunnustuksen – eli kirkon tradition – ja sen opetusviran eli käytännössä piispojen välinen yhteispeli.

Tämä lyhyt otsikointi ei tee täyttä oikeutta Juntusen kirjalle. Kyseessä on erittäin tärkeä ja painava raamattuteologinen puheenvuoro poleemisista täräytyksistään huolimatta, tai ehkä myös niidenkin ansiosta. Juntunen arvioi säälittä kirkollista raamattuajattelua, jolloin lunta pyryttää myös eräisiin kuopiolaisiin tupiin. Se meidän löperömpien ajattelijoiden on vaan hyväksyttävä.

Sammeli Juntunen: Kirkon raamattuteologiasta ja sen puutteesta. Kirjapaja 2010. 312 sivua.

Enemmän aiheesta:
Raamattuteologinen seminaari Puijon kirkossa 11.4. klo 17.30-20.00
Sammeli Juntunen: Kirkon raamattuteologiasta ja sen puutteesta
Kari Kuula: Neljä raamattunäkemystä