Homoseksuaalit kirkossa - perusargumentit

 

Homoseksuaalit kirkossa: mistä on kysymys?

Kesän puheenaihe on ollut kirkon suhtautuminen homoseksuaalien parisuhteeseen. Usein väittely jää melko pinnalliseksi juupas-eipäs väännöksi. Katsotaanpa hieman syvemmin, millä argumenteilla peruskantoja tuetaan.

Kyllä vai ei?

Homokielteinen linja perustelee parisuhteen ja avioliiton heteronormatiivisuutta (puolisoiden tulee olla eri sukupuolta) sillä, että Raamatussa parisuhde määritellään miehen ja naisen väliseksi asiaksi ja homoseksuaalinen käyttäytyminen torjutaan selvin sanoin. Tätä tukee se luonnon tosiasia, että sukupuolten anatomia ja ihmisen lisääntyminen osoittaa heteroseksuaalisuuden olevan luonnollinen tapa toteuttaa rakkauselämää.

Vielä teologiselta kannalta sanotaan, että Jumalan asettaman parisuhteen yksi tarkoitus on osallistua luomistyöhön eli tuottaa lapsia, mikä onnistuu vain heteroilta. Näin ollen Raamattu, luonto ja teologia puhuvat homoseksuaalisuutta vastaan.

Vastakkainen tulkintalinja taas esittää näin. Ihannetapauksessa parisuhde on todellakin miehen ja naisen välinen asia, mutta sen arvoa ei loukkaa myönteinen suhtautuminen myös toisenlaiseen rakkauteen, melkeinpä päinvastoin. Homoseksuaalisessa parisuhteessakin nimittäin tavoitellaan raamatullis-kristillisen parisuhteen perusideaa. Kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, haluaa pitää toisistaan huolta ja heillä on seksuaalista läheisyyttä. Ainoa mikä ei onnistu, on lasten saaminen.

Näin homoissakin vaikuttaa ihmisen parisuhteisuus, joskin ”murretulla” tavalla, koska se ei suuntaudu heteroseksuaaliseen suuntaan. Tästä syystä kirkko voi iloita homoseksuaalien kanssa heidän parisuhteistaan ja rukoilla niiden puolesta.

Homouden torjuviin raamatunkohtiin suhtaudutaan kolmella tavalla: 1) Ne ohitetaan aika- ja kulttuurisidonnaisina ohjeina, ne eivät ole Jumalan ikuisia säädöksiä. 2) Niiden katsotaan varoittavan heteroita homoseksuaalisista kokeiluista, ne eivät siis kohdistu ensisijaisesti homoihin. 3) Niiden ajatellaan kertovan kärjistetyn jyrkällä tavalla, että heteronormatiivisuus on ihanne, mutta ne antavat silti tilaa ihanteesta poikkeavalle elämänmuodolle. Kaikkiin näihin ”ohittamisstrategioihin” sisältyy joukko ongelmia, kuten tämän lukija huomaa helposti.

Siunaus vai vihkiminen?

Perussuhtautumiset homoseksuaalisuuteen jakautuvat siis kahtia nykykeskustelussa. Samoin homoseksuaalien siunaamisesta on erilaisia kantoja.

Kaikkein radikaalein linja katsoo, että heidät voisi siunata kirkossa kristilliseen avioliittoon samalla tavalla kuin heterotkin. Perusteena se, että heissä toteutuu luomisessa asetettu parisuhdehakuisuus siinä määrin, että se täyttää avioliiton kriteerit, joskin murretusti.

Puolivälin linja taas siunaisi homoparit, mutta ei vihkisi. Siunaaminen ja vihkiminen on aivan eri asia, vaikka tämä helposti hämärtyy yleisessä keskustelussa. Siunaamislinjassa homoparille ei anneta teologisessa mielessä avioliiton statusta, vaan suhteelle annetaan joku toinen nimi, vaikkapa ”samaa sukupuolta olevien parisuhde”. Vaikka se ei ole teologisesti eli Jumalan edessä avioliitto, se on homoparin elämän tärkein hanke, joten kirkko siunaa sen mielellään.

Jyrkin linja taas kieltäytyy myös siunaamasta, paitsi hautaan, koska koko suhde on vastoin Jumalan tahtoa. Samalla kuitenkin korostetaan, ettei homoja torjuta ihmisinä, vaan vain heidän toimintansa. Analogia tälle – joskin hieman loukkaava - on se, että varkaan toiminta tuomitaan, mutta ei hänen persoonaansa. Homoa siis kunnioitetaan kaikin tavoin, vaikka hänen toimintaansa ei hyväksytä.

Turhat argumentit

On kaksi argumenttia, joiden esiinmarssittaminen on turhaa. Ensimmäinen on rakkaus. On selvää, että rakastamme, mutta pelkkä rakkauden käsky ei vielä kerro, miten homoja tulee rakastaa. Onhan mahdollista, että oikeaa rakkautta on ystävällisen ein sanominen.

Toinen hyödytön pointti on sen toteaminen, etteivät homot itse voi mitään suuntautumiselleen. Se, ettei asialle voi mitään, ei vaikuta sen moraaliseen tai teologiseen arvoon. Pakkomielteisesti voi tehdä syntiäkin. Siksi sillä, voiko homouteen itse vaikuttaa, tai sillä, miten homous syntyy, ei ole merkitystä asian teologiselle arvioinnille.

Näillä argumenteilla homokeskustelua pelataan eteenpäin. Kuten olemme huomanneet, jotkut kirkon vaikuttajat ilmaisevat kantansa suoraan, toiset taas eivät tiedä, mitä itse ajatella ja kolmannet pitävät kantansa viisaasti omana tietonaan.