Kokkisotaa ja nälänhätää


Yök, hyi, ei kelpaa mihinkään - toteaa kokkituomari heittäessään kilpailijan keitokset roskiksiin. Ollaan jossain lukemattomista kokkisota ohjelmista. Näitähän tunkee nykyään joka kanavalta. On Maailman paras kokki, Pimp my breakfast, Kokit arinallaja taitaa pyöriä joku lastenkin kokkikisa.

Tällaisista ohjelmista minulle tulee huono maku suuhun. Niistä kun puuttuu kokonaan kiitollisuuden taju siitä, että ylipäätään on ruokaa. Ruoasta on tehty viihdettä ja kokkaamisesta kilpailua.

En osaa nauttia pehmeämmistäkään ruokaohjelmista. Niistä joissa laitetaan julkkisten kanssa juhlaillallista tai matkustetaan ympäri maailmaa eri maiden keittiöihin ja viinikellareihin. Ne ovat kyllä hyväntuulista katsottavaa, mutta silti niistä tulee kiusaantunut olo.

Tämä johtuu siitä, että olen jo lapsena oppinut sen minkä jokainen muukin. Kaikilla ihmisillä ei ole riittävästi ruokaa.

Nykyään arviolta kuudesosa maailman ihmisistä näkee nälkää. Ruokaa ei ole riittävästi ja se on heikkolaatuista. Kovin hätä on Aasiassa, Tyynenmeren alueella ja Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.

Syyt ovat moninaiset: tuotantoon ja säilytykseen liittyvät ongelmat, luonnon yllätyksellisyys, yhteiskunnalliset olot, kansainväliset kauppajärjestelmät ja tätä kautta ruoan hinta. Joillakin nälkäalueilla on ruokaa, mutta köyhimmillä ei ole varaa siihen.

Tätä taustaa vasten länsikulttuurin suoranainen vatsanpalvonta tuntuu epäterveeltä ilmiöltä. Miten voimme hyvillä mielin tehdä ruoasta taidetta ja hupia, kun monet kuolevat nälkään?

Asetelman kornius voisi konkretisoitua vaikka näin. Katson kokkisotaa, jossa tehdään paahtopaistia. Kun kinkut pannaan uuniin, mennään mainostauolle. Silloin ruutuun ilmestyy yhteisvastuukeräyksen tietoisku, jossa äiti kantaa aliravittua lastaan. Alarivillä juoksee lukuina maailman nälkä- ja köyhyystilanne.

Ja seuraavassa hetkessä palataan kokkisotaan. Tuomari maistelee kinkut, julistaa voittajan ja haukkuu jonkun valmistaman annoksen kelvottomaksi.

No, tällaista tyylirikkoa tuskin sattuu. Humanitaariset tietoiskut sijoitetaan toisenlaisten ohjelmien lomaan.

Ruoan lisäksi moni muukin hyvä jakautuu epätasaisesti. Suomalainen elintaso kun on huomattavasti korkeampi kuin maailmalla keskimäärin. Ehkä tämän vielä voi jotenkin sulattaa ilman että omatunto nousisi kurkkuun joka hetki.

Ruoka on kuitenkin niin perusasia, että siihen pitäisi suhtautua aivan erityisellä hartaudella. Tiedämme, että kaikki eivät saa sitä riittävästi. Eikö tämän pitäisi jollakin intuitiivisella tasolla ohjata tapaamme kohdella ruokaa ja puhua siitä.

Voisin kuvitella, että todellisten humanistien kulttuurissa ruoasta ei tehtäisi viihdettä. Hyvää ruokaa kyllä laitettaisiin, mutta sitä ympäröisi jonkinlainen kunnioittava hiljaisuus.