Mikä idea ristiinnaulitussa Kristuksessa?

 

 

Kuva ristiinnaulitusta Jumalan Pojasta hämmentää. Miten uskonnon keskuksessa voi olla niin väkivaltainen tapahtuma? Apostoli Paavalin mukaan se on hullutus, jota ihmisjärki ei tajua. Tämä ei ole estänyt teologianhistoriaa  etsimään järkevän tuntuisia selityksiä sille.

Perinteisiä tulkintoja

Klassiset sovitusopilliset tulkinnat lähtevät liikkeelle siitä, että Jumalan Pojan kuolema oli välttämätön osa pelastustapahtumaa. Kyse ei ole onnettomuudesta, vaan Jumalan sallimuksesta ja lopulta Jumalan itsensä järjestämästä asiasta.


Kristus kärsi meidän puolestamme rangaistuksen synneistämme, hän loi ristillään sovinnon riitaväleihin joutuneen Jumalan ja ihmisen välille tai hän taisteli pahuuden valtoja vastaan ja voitti ne ristillään. Nämä klassiset tulkinnat ovat monessa suhteessa vaikeita ymmärtää. Niitä vastaan voidaan esittää sekä teologisia että moraalisia näkökohtia.

On vaikea kuvitella, miksi Jumala vaatisi jotakuta kärsimään sijaisrangaistuksen ihmisten syntien tähden. Jumalaa ei velvoita mikään kosminen oikeusjärjestelmä, jonka puitteissa hänen olisi neuvoteltava ja käytävä kauppaa ihmisten pelastuksesta. Jumala ei ole mikään surkea asianajaja, joka kärvistelee tuomarin ja lakikirjan edessä, vaan hän itse on perimmäisen oikeuden toteuttaja tässä ja tulevassa maailmassa. Jos hän haluaa antaa anteeksi, hän voi kaikkivaltiudessaan tehdä sen ilmankin viattoman kärsimystä.

Lisäksi voidaan todeta, että Jumalan oma mieliala ei voi vaatia toista kärsimään rangaistusta. Ihmisen raivo voi joskus tyyntyä, kun saa rikkoa huonekalun tai vaikka lyödä toista, mutta Jumalalle ei voida kuvitella näin inhimillistä psykodynamiikkaa.

Klassiset tulkinnat lähtevät liikkeelle siitä, että Jumala itse tarvitsi ristinkuoleman. Hänen pelastuskyvyistään puuttui jotain, jonka vain Kristuksen risti saattoi tarjota. Näiden tulkintojen perusongelma on se, että jos kaikkivaltias kykenee pelastamaan ihmiskunnan niin erikoisen instrumentin kuin ristin kautta, hän voi sen tehdä toisellakin tavalla. Miksi hän siis valitsi ristin?

Kaikkien vääryyksien äiti

Vaihtoehto klassisille tulkinnoille lähtee liikkeelle siitä, että Kristuksen kuolema oli aidosti marttyyrikuolema. Kyse ei ole Jumalan järjestämästä ja tahtomasta asiasta, vaan valitettavasta inhimillisestä tragediasta. Näinhan asia on historiallisesti katsottuna.

Modernin ajan tulkinnoissa usein ajatellaan, että ristinkuoleman pääpaino on siinä, mitä se kertoo ihmisestä ja Jumalasta. Kristuksen ristissä näkyy universaali periaate. Kun ihmiset tekevät pahaa toisilleen, he nousevat Jumalaa itseään vastaan.

Krusifiksi symboloi siis ihmisen väkivaltaisuutta ja raakuutta. Se esittää yhteen pieneen yksittäistapaukseen tiivistettynä, miten ihminen kykenee tekemään silmitöntä väkivaltaa lajitovereitaan kohtaan. Sama ilmiö näkyy universaalilla tasolla kaikkialla planeetallamme. Viisas ihminen kiduttaa, raiskaa ja tappaa lähimmäisiään ja tuhoaa tulevien sukupolvien elämänedellytyksiä. Toisin sanoen, sivistynyt ihminen edelleen ristiinnaulitsee veljiään ja sisariaan.

Tosin emme välttämättä huomaa elämänmenomme väkivaltaisuutta, koska olemme kätkeneet sen rakenteisiin. Suomalaiset eivät suoranaisesti ota toisen omaa hänen kädestään. Olemme kuitenkin osa globaalia talousjärjestelmää, jossa rikkaat kansat riistävät köyhiä. Jo se, miten hitaita ja laiskoja olemme auttamaan maailman köyhiä, tekee tilanteen eettisesti mahdottomaksi.

Kuva ristiinnaulitusta Kristuksesta kirkon seinällä muistuttaa, että tämä todellisuus ei ole pelkästään persoonattomien olosuhteiden tulosta. Kyse on aina ihmisten valinnoista. Eikä vain muutaman johtajan, vaan koko kansan valinnoista. Kristusta eivät surmanneet vain kourallinen sotilaita, vaan mukana olivat myös heidän yllyttäjänsä ja tapahtuman hiljaisesti hyväksynyt suuri enemmistö. 

Anna heille anteeksi

 
Ristillä riippuva Jeesus Nasaretilainen paljastaa ihmisyyttä repivän ristiriidan. Toiset kärsivät pahaa, toiset tekevät sitä. Mutta pääsiäissanoma kertoo enemmän. Ristiinnaulittu ei ole vain toisten käsiin joutunut ihminen, vaan hän on Jumala Jumalasta ja valo valosta.

Siksi Kristuksen kärsimys näyttää myös sen, että tehdessään vääryyttä toisilleen ihmiset nousevat Jumalaa itseään vastaan. Jumala itse itkee ja kärsii aina kun ihminen tekee pahaa toiselle. Jumala siis on sympaattinen, kanssakärsijä.

Mutta kun vääryyttä kärsinyt ihminen haluaa kostaa, kuoleva Jeesus antaa anteeksi piinaajilleen: ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät”. Näillä sanoilla Jeesus pyysi, että pahantekijät tulisivat jälleen ehjiksi ja terveiksi. Armahdus ei koske vain Jeesuksen piinaajia, vaan kaikkia niitä, jotka nousevat Jumalaa ja ihmistä vastaan.

Näin tulkittuna ristiinnaulitun Kristuksen perimmäinen merkitys on symbolinen ja informatiivinen. Se kertoo Jumalan armollisuudesta. Risti julistaa, että vaikka pahuus ja vääryys ovat äärimmäisen vakavia asioita, Jumalan viimeinen sana niihin on armo ja anteeksiantamus.

Kriittinen ajattelija tietenkin kysyy, missä Jumalan parantava vaikutus näkyy käytännössä. Jeesuksen tapaus osoittaa kuolemanjälkeiseen maailmaan päin. Hän nimittäin kuoli kärsimyksiinsä ja sai avun vasta kun Jumala herätti hänet kuolleista ja korotti oikealle puolelleen taivaisiin.

Näin kristikunta odottaa muillekin ihmisille tapahtuvan. Vasta tämän elämän jälkeen tulemme siihen maailmaan, jossa viimeisetkin kyynelet pyyhitään ja sielut ovat ehjiä ja vapaita.


Monta luvallista linjausta 

Kristikunta ei ole koskaan kanonisoinut mitään yhtä tulkintaa Kristuksen kuolemasta. Siksi asiasta voi ajatella monella tavalla. Kirkollisen uskon minimivaatimukseksi riittää sen toteaminen, että Kristus kuoli ja hänet herätettiin kuolleista meidän pelastuksemme tähden.

Tämä antaa lempeää väljyyttä yksittäiselle kristitylle. Hän voi jättää asian kokonaan avoimeksi. Tai hän voi tukeutua klassisiin tulkintoihin, joiden mukaan Kristus kärsi meidän puolestamme rangaistuksen synneistämme, hän loi ristillään sovinnon riitaväleihin joutuneen Jumalan ja ihmisen välille tai hän taisteli pahuuden valtoja vastaan ja voitti ne ristillään.

Ehkä yhä useampi kallistuu tässä esitellyn symbolis-informatiivisen tulkinnan suuntaan, koska se välttää eräät klassisten tulkintojen ongelmat. Symbolinen tulkinta ei herätä ihmettelemään, miksi Kaikkivaltias tarvitsee sijaiskärsijän voidakseen tehdä sovinnon langenneiden kanssa.

Lisäksi symbolinen tulkinta on perinteisiä tulkintoja yksinkertaisempi ja järkiperäisempi. Se ei edellytä taustakseen nykyihmiselle vierasta ajatusta pahan valloista tai kosmisesta oikeudesta, jota jumalallisen uhrin täytyisi lepyttää. Täysin järjenmukaiseksi pääsiäissanomaa ei saa millään, sillä uskontoon kuuluu aina jokin järjen ylittävä ulottuvuus.