Epäilijän pyhimys - Äiti Teresa

 

Äiti Teresa – epäilijän pyhimys

  

Äiti Teresa tunnetaan yhtenä atomiajan suurimpana uskonsankarina. Hänen yksityiskirjeenvaihtoonsa perustuva tuore kirja Come to Be My Light (2007) paljastaa toisenlaisen kuvan hänestä.

Hänen työnsä Kalkutassa alkoi voimakkaiden uskonnollisten kokemusten innoittamana 40-luvulla. Hän koki Kristuksen itsensä käskeneen häntä palvelemaan kaikkein köyhimpiä slummeissa. Kun paikallinen arkkipiispa suhtautui hankkeeseen epäröiden, äiti Teresa kertoi Jeesuksen selväsanaisesti puhuneen hänelle. Rippi-isälleen hän oli kertonut visioistaan, joissa hän keskusteli Kristuksen kanssa.

Mutta siirryttyään slummityöhön hänen kirjeidensä sävy muuttui. Uskonnolliset kokemukset lakkasivat eikä hän enää tuntenut Jumalan läheisyyttä rukoillessaan tai ehtoollisella. Jumalan tilalla tuntui olevan pelkkä hiljaisuus. Melkein viiden vuosikymmenen ajan rippi-isät saivat lukea hengellisestä pimeydestä nousevia valituksia.

Äiti Teresa oli kipeästi tietoinen julkisen kuvansa ja sisäisen maailmansa välisestä ristiriidasta. Hänen työnsä tunnettiin kaikkialla maailmassa ja häntä pidettiin rukoilijana, joka eli poikkeuksellisen lähellä Jumalaa. Hänen esirukoustensa oli raportoitu johtavan ihmeparantumisiin. Menestyksensä salaisuutta hän selitti lyhyesti: ”Minä rukoilen”. Silti hän valitti kirjeissään hengellistä ”kuivuutta”, ”pimeyttä” ja ”yksinäisyyttä”. Jumala ei enää tuntunut olevan hänen kanssaan ja kuulevan häntä.

 
Pyhimysehdokkaan yksityisyyskin on julkista

 
Yksityiskirjeiden julkaisija pastori Brian Kolodiejchuk on äiti Teresan vanha työtoveri. Kirjeiden julkaiseminen kuuluu katolisen kirkon tutkimusprojektiin, jossa kartoitetaan mahdollisuuksia julistaa äiti Teresa pyhimykseksi. Kyse ei siis ole mustamaalaukseen pyrkivästä paljastuskirjasta, joita hänestä myös on julkaistu.

Kirjeissään esimiehilleen ja rippi-isilleen äiti Teresa tunnusti syntejään ja tutkisteli hengellistä tilaansa, niin kuin katolisuuteen kuuluu. Hän itse oli toivonut kirjeidensä hävittämistä, sillä niiden julkistaminen ”johtaisi ajatukset Jeesuksesta häneen itseensä”. Kirjeet kuitenkin tallennettiin kirkon tavan mukaan.

Niiden julkaiseminen voi kuulostaa epäkorrektilta. Äiti Teresan tapaus on kuitenkin poikkeuksellinen. Kun vuonna 1997 kuollutta uskonsankaria pidetään varteenotettavana pyhimyskandidaattina, myös hänen yksityisiä tuntujaan koskevasta tiedosta tulee julkista.

 
Pimeydessä olevien valoksi

 
Katolisessa kirkossa kirjeiden tunnustukset eivät himmennä vaan pikemminkin kirkastavat äiti Teresan kunniaa. Keskiajalta alkaen on nimittäin ajateltu, että myös Jumalan poissaolon tuntu voi olla hengellisen kutsumuksen muoto. Kristus omistaa joillekin palvelijoilleen sen kohdan elämästään, jolloin hän sanoi: Jumalani, miksi minut hylkäsit.

Äiti Teresa oli itse kirjoittanut haluavansa tuntea yhteyttä vain Kristuksen kärsimyksiin. Hänen pyyntöönsä siis vastattiin hengellisellä hylkäämiskokemuksella. Näin häntä muutettiin kivuliaasti yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi.

Monet pienemmän luokan uskonnolliset kipuilijat ovat saaneet tästä lohdutusta. Se, että uskon asioihin ei tunnu löytyvän valoa, voikin kuulua asiaan. Jumala vain antaa ihmisille erilaisia kutsumuksia. Toisille uskon iloa, toisille etsintää ja ahdistusta.

Tunnustusten paljastamasta äiti Teresasta onkin hyvää vauhtia tulossa hengellisessä epävarmuudessa ja tyhjyydessä elävien esikuva ja suojelija.

 
Maallisia selityksiä

 
Tunnustukset ovat kirvoittaneet esiin myös maallisia tulkintoja. Kyse on saattanut olla eräänlaisesta aikuistumisesta, jossa on ripaus burn outia. Kun kurjuuden näkeminen kasvatti nuoren tunneihmisen realistisemmaksi ja kovemmaksi, hän ei enää ollut yhtä avoin oman tunnemaailmansa äänille.

Tai ehkä hän samaistui näkemäänsä kurjuuteen ja muuttui autettaviensa kaltaiseksi. Työtään aloittaessaan hän kuului hengellisesti vahvojen joukkoon, vaikka itse tietenkin sanoi toista. Saihan hän näyissä ja ilmestyksissä ohjeita itse Jeesukselta. Kalkutan köyhät taas olivat olosuhteidensa vankeja, eivätkä voineet juurikaan vaikuttaa elämäänsä. Vähitellen äiti Teresa alkoi omassa jumalasuhteessaan jäljittelemään heidän köyhyyttään, kurjuuttaan ja heikkouttaan.

Näissä ja muissa selityksissä näkyy keittiöpsykologian besserwisser sävy. Ne tuntuvat kauempaa katsottuna uskottavilta, mutta ovat lopulta liian yksinkertaisia selittääkseen koko tarinaa.

Ateistisen sektorin kanta on kaikkein suoraviivaisin. Teresa koki hengellistä tyhjyyttä, koska rukoukset nousevat vain tyhjään. Kun Jumalaa ei ole, hänen läsnäoloaan ei voi tuntea. Teresa ei kuitenkaan voinut tehdä tätä johtopäätöstä. Niinpä hän eli suuressa ristiriidassa tajuamatta, mistä pohjimmiltaan oli kyse.

Tulkitaan äiti Teresan ahdistus miten tahansa, yhdestä asiasta voidaan olla yksimielisiä. Uskonnollisesta esikuvasta täytyy nykyään löytyä epävarmuutta ja kipuilua. Uskostaan ehdottoman varma ihminen on epäuskottava. Tai ei ainakaan kovin kiinnostava.