Lankeemuskertomuksen naiskuvaa on tulkittu yksipuoleisesti


 

Lankeemuskertomuksen naiskuvaa on usein pidetty kielteisempänä kuin on aihetta. Perinteisen tulkinnan mukaan nainen on pääsyyllinen lankeemukseen ja hän houkutteli miehensäkin rikkomaan Jumalan käskyä. Tämä osoittaa, että nainen on moraalisesti ja hengellisesti heikompi sukupuoli.

Tämä tulkinta on kuitenkin yksipuoleinen eikä se tee oikeutta kertomukselle. Tarkemmin katsottuna lankeemuskertomuksen naiskuva on yllättävän myönteinen. Siinä voidaan jopa nähdä naisen alistamista vastustavia painotuksia.


Jo varhain Eeva nähtiin langenneen naisen arkkityyppinä. Toisella vuosisadalla eKr. syntyneen Sirakin kirjan mukaan "naisesta on synnin alku ja hänen tähtensä me kaikki kuolemme" (Sir 25:24). 1 Timoteuskirjeessä päätellään, että koska Eeva antoi pettää itsensä ja lankesi syntiin, eivät naiset voi opettaa seurakunnassa (1 Tim 2:12-14). Ensimmäisen naisen lankeemus siis paljastaa sen, että naiset ovat miehiä moraalisesti ja hengellisesti heikompia.

Keskiajan teologiassa neitsyt Marian arvostus johti siihen, että Eevan osuus lankeemuskertomuksessa korostui. Tahrattomasta Mariasta kasvoi Eevan vastakohta. Eevan kautta synti, kirous ja kuolema tulivat maailmaan ja Marian kautta maailmaan syntyi synnin voittaja.

Lankeemuskertomuksen koettiin antavan hyvän raamatullisen perusteen miehen ja naisen väliselle alistussuhteelle. Kertomuksen lopussa Jumalan itse sanoi naiselle, että mies "pitää sinua vallassaan" (1 Moos 3:16). Naiset ovat siis saaneet maksaa kalliin hinnan Eevan lankeemuksesta. Nämä tulkintalinjat eivät kuitenkaan tee oikeutta lankeemuskertomuksen alkuperäiselle sanomalle.

Ennenkuin kertomuksesta poimitaan esiin teologisia opetuksia, sitä on tarkasteltava kertomuksena, joka jakautuu eri näytöksiin. Kertomushahmot, heidän puheenvuoronsa ja kertojan selostus vievät tarinaa eteenpäin. Teologinen sanoma nousee esiin sekä eräistä yksityiskohdista että etenkin kertomuksen kokonaisuudesta.

Kun tuttua tekstiä tarkastellaan kertomuksen analyysin keinoilla, huomaamme, ettei naista pidetä yhtään sen syyllisempänä kuin miestäkään. Oikeastaan asia on juuri päinvastoin. Mies osoittautuu paljon heikommaksi ja halpamaisemmaksi kuin nainen.

Keskustelu puun juurella

Lankeemuskertomus kuuluu yhteen sitä edeltävän luomiskertomuksen kanssa. Alunperin kyse on siis kaksoiskertomuksesta. Ensin Jumala loi ensimmäisen ihmisen, miehen, ja hänelle asuipaikaksi ihanan puutarhan, jonka puut tarjosivat hänelle elännon. Mutta yhdestä puusta Jumala kielsi miestä syömästä: "Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma" (1 Moos 2:17).

Lankeemuskertomus alkaa kohtauksella tiedon puun juurella. Käärme lähestyi naista ja keskusteli tämän kanssa. Käärme kylvi epäluottamuksen siemenen naisen sydämeen. Hän kysyi ensin, oliko Jumala sanonut, etteivät he saa syödä mistään puusta. Nainen puolusti Jumalaa ja sanoi, että he saavat syödä kaikista muista puista paitsi yhdestä puusta. Kielletystä puusta syöminen tuottaisi kuoleman.

Naisen vastaus antoi käärmeelle mahdollisuuden tehdä ratkaiseva siirto. Hän sanoi: "Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan". Erittäin ovela repliikki. Käärme väitti, että Jumala halusi varjella omaa ylemmyyttään eikä siksi paljastanut ihmiselle koko totuutta tiedon puusta. Jos ihminen söisi hedelmän, hänestä tulisi Jumalan kaltainen, sillä hän tietäisi kaiken, sekä hyvän että pahan.

Mitä pahaa kaiken tietämisessä on, voidaan kysyä. Sitä kertomus ei selitä. Lukijan on pääteltävä, että Jumala voi tietää kaiken, mutta ihminen ei. Maasta luotu ihminen ei yksinkertaisesti voi ylittää ihmisyytensä rajoja. Kertomuksen jatko osoittaa tämän selvästi. Hedelmästä syötyään miehen ja naisen silmät kyllä avautuivat, mutta ainoa uusi asia, joka heille selvisi, oli se, että he olivat alasti!

Nainen antoi ja mies otti

Miehen ja naisen roolit kuvataan hyvin eri tavalla hedelmän syömisen kohtauksessa. Naisen kerrotaan katselleen puun hedelmiä. Kyse ei ollut vain visuaalisesta havainnoimisesta, vaan ajattelusta ja pohtimisesta. Nainen ymmärsi, että puu tarjosi viisauden lähteen. Niinpä hän otti hedelmän ja söi.

Miehen osuus kuvataan niukasti. Nainen "antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi" (1 Moos 3:6). Miehen ajatuksia ei kuvata millään tavalla. Hän ei kysele, vastustele tai esitä omia näkemyksiään. Hän vain tottelee vaimoaan ja syö.

Lukijan on huomattava tässä, että alunperin syömiskielto lausuttiin vain miehelle. Naista ei vielä oltu luotukaan, kun Jumala kielsi miestä syömästä tiedon puusta. Mies siis söi vastoin Jumalan hänelle selvästi lausumaa kieltoa. Vaimon sanaton ele oli painavampi kuin itse Luojan selvä kielto. Näin helppoa oli johdattaa mies rikkomaan Jumalan käsky.

Jatkossakaan miestä ei kuvata kovin ylevästi. Kohta Jumala kysyi mieheltä, "oletkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä". Tämä kysymys palauttaa miehen - ja lukijan - mieleen sen, että Jumala itse oli kieltänyt miestä syömästä puusta.

Mutta mies pakeni vastuutaan. Hän syytti naista: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin". Viimekädessä mies kuitenkin syytti Jumalaa. Hän muistutti Jumalaa siitä, että sinä annoit naisen minulle kumppaniksi. Lukija voi kuulla rivien välissä napinan: "Katso nyt, Jumala, mitä sait aikaan". Ja kukija voi miltei nähdä mielessään, kuinka mies osoitti sormellaan Jumalaa puolustautuessaan.

Nainen sensijaan kertoi totuudenmukaisesti ja kiertelemättä, mitä tapahtui: "Käärme minut petti minut ja minä söin". Lankeemuskertomuksen alussa sanottiin selvästi, että Jumala oli luonut myös käärmeen. Tämä antaa lukijalle mahdollisuuden odottaa, seuraako nainen miehen esimerkkiä ja siirtää vastuun Jumalalle vetoamalla siihen, että Jumala oli käärmeenkin luonut. Mutta nainen ei lyönyt tätä korttia pöytään. Hän kantoi miestä paremmin vastuun teostaan.

Miehen saappaan alleko?

Kuulusteltuaan miestä ja naista Jumala langetti tuomiot (1 Moos 3:14-19). Hän kirosi käärmeen. Miehelle Jumala sanoi, että maanviljelijämiehen työ tulee raskaaksi ja hän saa vaivoin kiskottua elantonsa maasta. Lopulta mies palaa maan tomuun, josta hänet luotiin.

Jumalan naiselle lausumat sanat liittyvät naisen elämänpiiriin, synnytykseen ja parisuhteeseen: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassan" (1 Moos 3:16). Naisen elämän kauneimpiin asioihin tulee kipu ja onnettomuus. Silti halu mieheen, rakkaus, ei sammu.

Ajatus siitä, että mies pitää naista vallassaan on usein tulkittu niin, että siinä lausutaan raamatullinen peruste sukupuolten väliselle hierarkialle. Jos alussa mies ja nainen luotiinkin tasavertaisiksi, lankeemuksen jälkeen Jumala olisi säätänyt miehen naista ylemmäksi ja käskenyt naisen alistua miehen valtaan.

Tämä tulkinta ei sovi hyvin kertomuksen kokonaisuuteen. Tuomiosanat eivät ole Jumalan säädöksiä, jotka kertovat, miten asioiden pitäisi olla. Sen sijaan niissä todetaan, miten valitettavasti asiat nyt ovat.

On kaikkea muuta kuin hyvä asia, että maa tuottaa niukasti hedelmää maata viljeleville miehille. On murheellista, että lapsen saamiseen ja raskauteen liittyy paljon vaivoja ja riskejä. Nämä asiat eivät ole alkuperäisiä luomistarkoituksia, vaan elämän nurjia puolia, joita vastaan on aina taisteltava.

Epätasa-arvoisen parisuhteen kritiikkiä

Saman logiikan mukaan Jumalan sanat parisuhteesta kuvaavat sitä, miten valitettavasti asiat miehen ja naisen välillä ovat. Se, että mies pitää naista valtansa alla, ei ole Jumalan alkuperäinen tahto, vaan langenneeseen maailmanaikaan kuuluva surullinen tosiasia. Lankeemuskertomuksen ensimmäiset kertojat ilmeisesti uskoivat, että tämä alistussuhde tulee toteutumaan jokaisen sukupolven aikana. Länsimaisissa yhteiskunnissahan näin ei enää ole, ainakaan periaatteessa.

Voimme kuulla tässä voimakkaan miehen ja naisen tasavertaisuutta painottavan viestin. Mies pitää naista valtansa alla, mutta näin ei pitäisi olla. Tällaista parisuhdemallia vastaan on taisteltava. Jumala ei siis suinkaan määrää miehiä hallitsemaan naisia. Asia on juuri päin vastoin. Epätasa-arvo on vastoin sitä luomistarkoitusta, jonka mukaan mies ja vaimo ovat toistensa kumppaneita.

Lankeemuskertomusta edeltävässä luomiskertomuksessa mies ja nainen kuvattiin tasaveroisina kumppaneina. Naisen nähtyään mies totesi, että tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani (1 Moos 2:23). Tästä syystä avioliitossa mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi eli samaksi ruumiiksi. Uuden testamentin näkemys avioliitosta perustuu tähän yksi ruumis -ajatukseen.

Kun naiselle sanotaan, että mies tulee pitämään häntä vallassaan, lukijan pitäisi huomata, että alkuperäinen luomistarkoitus on rikkoutunut. Näinkin synnin mahti näkyy maailmassamme. Toisiaan tukemaan luodut mies ja nainen eivät eläkään yksi ruumis -periaatteen mukaan, vaan toinen alistaa toisen valtansa alle.

Rakkauden mahti

Rakkauden voimaa on kuitenkin suuri. Sitä eivät sammuta raskauden vaivat eikä edes miehen valta vaimoon nähden. Jumala painotti naiselle, että "kuitenkin tunnet halua mieheesi".

Uudessa testamentissa miehiä puolestaan muistutetaan rakkaudesta. Jos vaimon tuleekin alistua ajan tavan mukaan miehen tahtoon, miehen on puolestaan rakastettava vaimojaan niin kuin Kristus seurakuntaansa (Ef 5:21-33). Rakkaus antaa miehen vallalle rajat ja suuntaviitat.

Nykyajan ihminen sanoisi, että juuri rakkauden tähden mies on luopunut vuosituhantisesta ylivallastaan naiseen. Näin on palattu Raamatun alkulehtien ihanteeseen. Miehen ja vaimon pitäisi olla tasavertaisia kumppaneita.