Raamatun oudoin kirja on Johanneksen ilmestys

 

Ilmestyskirjan on varmasti Raamatun kummallisin kirja. Sen symbolinen peitekieli tekee teoksesta vaikeaselkoisen. Lukijan eteen vyörytetään omituisia hevosia, petoja, sammakoita, taivaallisia olentoja, maanjäristyksiä ja kosmisiä katastrofeja. Välillä katse on taivaassa Jumalan luona ja välillä seurataan tapahtumia maan päällä.

Kirjan ymmärtämistä vaikeuttaa myös se, että lukijalle ei muodostu selkeää kuvaa etenevästä juonesta. Samat teemat näyttävän toistuvan spiraalin kaltaisesti. Koska kirja on niin vaikeaselkoinen, sitä on tulkittu hyvin monella tavalla. Eräs kommentaattori totesi kerran, että vaikka Ilmestyskirjan olennot ovat erittäin kummallisia, vielä omituisempia ovat monet teokseen liitetyt tulkinnat.

Kirjallisuuslajinsa puolesta teos kuuluu Uuden testamentin kirjeiden joukkoon. Se on laadittu opetuskirjeeksi Vähän-Aasian seurakunnille. Johannes itse nimittää teostaan ennussanaksi eli profetiaksi (llm 1:3). Hän on saanut sen ilmestyksenä enkeliltä, joka oli saanut Jumalalta käskyn paljastaa Johannekselle, mitä on tapahtunut, miten asiat ovat nyt ja mitä Jumala vielä tulee tekemään.

On vaikea sanoa tarkasti, miten Johannes on saanut näkynsä ja miten hän on kirjoittanut ne ylös. Kirjan rakenne on laadittu hyvin huolellisesti. Lukuisat toistuvat seitsenluvut ja seitsemällä jaolliset luvut osoittavat, että Johannes on istunut kirjoituspöytänsä äärellä pitkään ja huolellisesti asetellut kirjaansa seitsenjaot. Tästä syystä teosta voisi kutsua "kirjoituspöytänäyksi", millä tarkoitetaan sitä, että näkyjen viimeistely on tapahtunut kirjaa kirjoitettaessa.

 

Monien tulkintojen temmellyskenttä (Avautuvatko lopunajan salatut kansiot?)

 

Vaikeaselkoisuutensa ja peitekielensä tähden Ilmestyskirjaan on suhtauduttu hyvin monella tavalla. Sen kanonisuudesta keskusteltiin vielä 1000-luvulla, nuori Luther piti sitä kaanonin reuna-alueelle kuuluvana kirjana ja nykyään monet kristityt ovat jättäneet sen kokonaan syrjään lukemistostaan. Toiset liikkeet puolestaan pitävät sitä Raamatun tärkeimpänä kirjana ja aikuisen kristityn "ruisleipäkirjana".

Kirjaan sovelletut tulkintamallit voidaan jakaa neljään osittain päällekkäiseen ryhmään. Kirkkohistoriallisen tulkinnan mukaan teoksessa käydään läpi kirkkohistorian päävaiheet apostolien ajoista Jeesuksen paluuseen saakka. Adventismi, joka muutenkin on erityisen kiinnostunut teoksesta, suosii tätä tulkintalinjaa.

Lopunajan salatut kansiot avautuvat -nimellä voisi kutsua tulkintalinjaa, jonka mukaan teos paljastaa aivan Jeesuksen paluuta edeltäviä, siihen liittyviä ja sen jälkeen tapahtuvia asioita. Kun lopun ajat alkavat, lukittu kirja avautuu ja sen selittäjät ymmärtävät sen siihen asti salatuksi jääneen sanoman. Tämän tulkintalinjan kannattajat ovat nähneet teoksessa ennustuksia mm. television keksimisestä, luottokorteista, ydinaseista, taisteluhelikoptereista, kommunismin valtakaudesta Neuvostoliitossa v. 1917-1997, Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta, Euroopan unionista ja parhaillaan menossa olevasta Irakin kriisistä.

Eksistentialistinen tulkintalinja katsoo, että teoksen symbolikieli kuvaa kaikkina aikoina havaittavissa olevaa hyvän ja pahan välistä kamppailua. Taistelu tapahtuu pääosin ihmisten mielissä ja arvoissa, ei niinkään ulkoisessa yhteiskunnassa.

Historiallis-teologisen tulkintalinjan mukaan Johannes kirjoittaa peitekielellä lukijoilleen oman aikansa tilanteesta. Hän paljastaa Rooman valtakunnan uskontopolitiikan taustalla vaikuttavat antikristilliset voimat ja kutsuu kristittyjä pysymään uskollisina Kristukselle. Johannes rohkaisee Kristittyjä luottamaan siihen, että Kristus on jo saanut voiton Saatanasta, joten kristityt seisovat voittajan puolella, vaikka heitä nyt vainotaankin. Tätä päivää koskevan tulkinnan on otettava huomioon kirjan alkuperäinen tilanne ja sanoma.

 

Kokonaissanoma avautuu

 

Ilmestyskirjaa tulkittaessa on hyvä katsoa Raamatun kokonaisuutta ja pitää kiinni sitä, että Raamattu Jumalan sanana on selvä ja ymmärrettävä. Vanhan ja Uuden testamentin profeettojen päätehtävä ei ollut ennustaa kaukaista tulevaisuutta, vaan kertoa Jumalan tahdosta tässä ja nyt. Paavalin määritelmän mukaan profeetta opettaa, lohduttaa ja kehottaa toimimaan Jumalan tahdon mukaan (1 Kor 14:3). Toki profeetat puhuivat myös tulevaisuudesta, Ilmestyskirjakin päättyy upeaan taivasnäkyyn.

Jos tätä raamatullista periaatetta sovelletaan Ilmestyskirjaan, historiallis-teologinen tulkintalinja on luontevin. On lähdettävä liikkeelle siitä, että teos on suunnattu ensimmäisen vuosisadan lopun kristityille. On siis ensin kysyttävä, minkälaisessa tilanteessa Ilmestyskirja syntyi ja mikä oli sen sanoma sen ensimmäisille lukijoille. Vasta tämän jälkeen voimme tietää, mitä se puhuu meille.

Teos yleensä ajoitetaan 90-luvulle keisari Domitianuksen hallituskauteen. Johannes koki Domitianuksen uskontopolitiikan ja etenkin keisarikultin kammottavana epäjumalanpalveluksena. Hän ei kuitenkaan voinut selvin sanoin arvostella oman aikansa yhteiskuntaa, joten hän teki sen peitekielisesti kertomalla lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan kolminaisuudesta, joka vainoaa kristittyjä (Luvut 12-13).

Johanneksen lukijoille symbolit olivat selviä. Merestä nouseva peto edustaa Rooman keisaria, maasta nouseva väärä profeetta keisarin uskontopolitiikkaa ja sen papistoa ja lohikäärme demonisen yhteiskunnan saatanallista taustavoimaa. Rooman valtion sotilaallista mahtia puolestaan kuvaa helakanpunaisella pedolla ratsastava portto, joka hallitsee kaikkia maan hallitsijoita (Luku 17). Itkuvirsi tuhoutuneesta Babylonin kaupungista viittaa Rooman taloudelliseen valtaan (luku 18).

Vainojen tai vainojen uhan alla eläneet Ilmestyskirjan ensimmäiset lukijat kuulivat siinä kehotuksen pysyä uskollisina Kristukselle ja vakuutuksen siitä, että Jumala tulee pitämään omistaan huolen. Sama kehotus ja rohkaisu pätee myös meidän aikanamme.

Jos joku lukija ahdistuu teoksen vaikeaselkoisuudesta, häntä lohduttanee tieto siitä, että monet teoksen yksityiskohdat ovat jääneet hämäriksi sen ensimmäisillekin lukijoille. Kirjan sanoman kannalta ei olekaan tärkeää ymmärtää jokaista jaetta, symbolia, ja tapahtumaa. Jokaisella yksityiskohdalla ei ole omaa salaista viestiään. Teoksen pääteemat toistuvat yhä uudestaan, joten koko kirjan luettuaan lukija saa kyllä kiinni sen keskeisestä sanomasta.

 

Rohkaisee luottamaan Jumalaan

 

Ilmestyskirjan hengellinen sanoma on hyvin rohkaiseva ja sielunhoidollinen: Jumala tulee pitämään omistaan huolen. Tässä ajassa saattaa näyttää siltä, että pahalla on kaikki valta maan päällä. Mutta todellisuudessa Paholainen on jo kärsinyt ratkaisevan tappion taistelussa Jumalaa vastaan. Tästä syystä kristityt seisovat voittajan puolella. Elämän vastoinkäymiset eivät siis kerro koko totuutta Jumalan mahdollisuuksista.

Johannes rohkaisee kristittyjä pysymään uskollisina Kristukselle. Maailmassa vallitseva uskonvastainen henki tai väljähtyneisyys ei saa tunkeutua kristittyjen elämään. Kristityille sopimatonta käyttäytymistä tulee varoa. Tämä opetus tulee esiin niissä kohdissa, joissa Johannes nuhtelee kristittyjä, jotka syövät epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittavat siveettömyyttä.

Ilmestyskirjan yhteiskuntakritiikkiä ei sellaisenaan voi siirtää mihinkään meidän aikamme yhteiskuntaan. Nykyajan USA, Kiina tai Euroopan unioni eivät sellaisenaan ole teoksen peto ja väärä profeetta. Mutta Johanneksen paljastamia antikristillisiä ilmiöitä tapaamme kaikissa yhteiskunnissa.

Seitsemälle seurakunnalle osoitetut kiitokset ja nuhteet puolestaan puhuttelevat tämän päivän suomalaistakin kristillisyyttä. Tapaamme maastamme uskollista Jumalan sanaan tarttumista, kamppailua oikean uskon löytämiseksi ja taloudellisesti rikasta mutta väljähtynyttä kristillisyyttä. Samat ilmiöt voivat löytyä myös yksittäisen kristityn sydämestä.

Kaikkein hienoin Ilmestyskirjan rohkaisu löytyy sen loppuluvuista. Taivaassa Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet omiensa silmistä. Silloin yhteys Jumalaan tulee täydelliseksi ja tässä ajassa piinaavat kysymykset saavat vihdoin vastauksen. Tämän lupauksen varassa kristityt jaksavat vaikeidenkin elämänvaiheiden yli.

 

Hämmästyttävää lukusymboliikkaa

 

Johanneksen ilmestys sisältää runsaasti lukusymboliikkaa. Erityisesti täydellisyyden vertauskuva luku 7 esiintyy lukuisia kertoja. Kirjan alkuluvuissa mainitaan seitsemän seurakuntaa ja heidän saamansa kirjeet (1-2). Tämän jälkeen lukijalle esitellään kolme seitsemän tuomion sarjaa. Ensin avataan seitsemän sinettiä yksi kerrallaan, sitten seitsemän enkelia puhaltavat vuorollaan seitsemään torveen ja sitten näyttämölle astuvat seitsemän enkeliä, jotka kaatavat maan päälle seitsemän vitsausten maljaa.

Teoksen kokonaisrakenne perustuu osittain seitsenlukuun. Lisäksi muun muassa seuraavat teologiset termit esiintyvät seitsemän kertaa tai seitsemällä jaollisesti: Herra Jumala, kaikkivaltias (7), Hän joka istuu valtaistuimella (7), Kristus (7), Jeesus (2x7), karitsa (4x7), Henki (Pyhän Hengen merkityksessa 2x7), sirppi (7), taivaassa oleva valtaistuin (7) ja autuaaksijulistukset (7).

Myös luvut neljä, kolme ja kaksitoista ovat merkittäviä. Erityisen tunnettu on arvoituksellinen pedon luku 666 (Ilm 13:18). Yleisimmän käsityksen mukaan luku viittaa kristittyjen vainoojana tunnettuun keisari Neroon. Kreikankielisen arvonimen Keisari Nero heprealaisten kirjainten lukuarvo on 666. Myös kreikankielen sanan theerion, peto, jolla Neroa yleisesti kutsuttiin, lukuarvo on 666.

Lukuarvo tarkoittaa sitä, että kirjaimet olivat myös numeroita, joten jokaisen sanan kirjaimista voitiin laskea sanan lukuarvo. Yllättävästi sattuu, että kreikankielisen Jeesus -sanan lukuarvo on 888 (I=10 + ee = 8 + s = 200 + o = 70 + u = 400 + s = 200).

Nero teki itsemurhan vuonna 68, mutta laajalle levinneiden huhujen mukaan hän ei olisikaan kuollut vaan maanpaossa, josta hänen pelättiin palaavan. Jotkut jopa pelkäsivät Neron nousevan kuolleista kostamaan vihollisilleen. Tähän Nero Redivivus -myyttiin viittaa Ilmestyskirjassa se, että peto oli saanut kuolinhaavan, josta se virkosi (13:3). Keisari Neroon viittaava pedon luku paljasti sen, että Johanneksen aikaisessa Rooman yhteiskunnassa vallitsi sama uskonvaistainen henki, josta Nero oli tunnettu.

Ilmestyskirjan lukusymboliikan koko rikkaus ei tule ilmi nykyisestä suomalaisesta käännöksestä. Tässä esitetyt luvut perustuvat kreikankieliseen alkutekstiin. Jotkut katsovat lukusymboliikan osoittavan teoksen takana olevan jumalallisen inspiraation. Toisten mukaan kyse on yksinkertaisesti siitä, että Johannes on aikansa lukusymboliikkaa tuntien sijoittanut teokseensa erilaisia lukusymboleja. Kirjan inspiroitu sanoma ei liity niinkään sen yksityiskohtiin vaan kokonaissanomaan.