Seurustelu on kulissielämää


Moni muistaa seurustelun elämän ihanimpana aikana. Silloin itsestä tuli esiin kaikkein parhaat puolet ja seurustelukumppani tuntui maailman hienoimmalta ihmiseltä. Tämä johtuu siitä, että seurusteluvaiheen ihastuminen ja rakastuminen muuttaa meitä. Emme käyttäydy itsellemme tyypillisellä tavalla, vaan meistä tulee esiin aivan uusia puolia. Tästäkin syystä rakastuminen on niin ihanaa. Kaikki elämässä näyttää silloin erilaiselta, ruusunpunaiselta.

Tämän varjopuolena on se, että seurusteleva pariskunta vetäytyy eräänlaiseen kulissielämään. He eivät paljasta itseään sellaisina, kuin he todellisuudessa ovat. Vasta pitemmän ajan kuluessa aidot luonteenpiirteet tulevat esiin. Siksi seurusteluaikaa voidaan nimittää kulissielämäksi.

Rakkauden harhaluuloja

Kulissielämä on osittain tietoista. Kumpikin näyttää toiselleen parhaat puolensa saadakseen toisen kiinnostuksen pysymään yllä. Toista ikäänkuin pyydystetään osoittamalla eri tavoilla, miten hyvä "syötti" minä olen. Lisäksi se, että pidän toisesta, saa minut kohtelemaan häntä erityisen hyvin. Tällaisessa ei ole mitään pahaa. Ihmiset yrittävät aina miellyttää niitä, joista he pitävät.

Myös tiedostamattomat tekijät johtavat epätodelliseen kohtaamiseen. Rakastuneet eivät näe toisiaan realistisesti. He huomaavat vain toisen kauniit ja hyvät puolet. Epämiellyttäville piirteille voidaan olla täysin sokeita. Tästä tuleekin vanha sanonta, rakkaus on sokea. (mutta avioliitto avaa silmät, kuuluu sanonnan inhorealistinen jatko).

Rakastumisen psykodynamiikkaan kuuluu erikoinen ominaisuuksien vaihto. Minän rajat ohenevat ja rakastuneet ikäänkuin sulautuvat yhdeksi persoonaksi. He omaksuvat toistensa luonteenpiirteitä ja mielenkiinnon kohteita. Tätä kutsutaan biologiasta lainatulla termillä symbioosi - kaksi elävää olentoa liittyy psykologiseen yhteistalouteen.

Ulkopuoliset huomaavat tämän helposti siitä, että rakastuneet ovat samaa mieltä kaikesta ja he alkavat muutenkin muistuttaa toisiaan. Samankaltaiseksi tulemisen vuoksi rakastuneet voivat kokea, ikäänkuin he olisivat aina tunteneet toisensa. Niin tutulta ja omalta toinen tuntuu. Tämä johtuu siitä, että toinen on omaksunut minun piirteitäni itseensä. Näen siis rakkaassani oman peilikuvani.

Seurustelusuhteen ulkoiset olosuhteetkin tukevat kulissielämää. Seurustellessa yhteistä aikaa vietetään vapaa-ajan ja virkistäytymisen muodossa. Tapaamiset sijoittuvat aina elämän juhla- ja huippuhetkiin. Niiden aikana emme saa oikeaa kuvaa siitä, miten toinen käyttäytyy tavallisessa puuduttavassa arjessa.

Totuus paljastuu ja vapauttaa

Kaikki seurustelusuhteet kuitenkin päättyvät, toiset suhteen vakiintumiseen ja toiset sen purkautumiseen. Alkuvaiheen tunnetila jää harvoin pysyväksi olotilaksi Suhteen vakiintuminen ja yhteistalouden alku johtaa vähitellen kulissien purkamiseen. Kun toista ei enää tarvitse pyydystää, rentoudun ja annan itselleni luvan olla sellainen kuin olen. Toinen tekee samalla tavalla.

Näin luomani ylipositiivinen ihannekuva toisesta muuttuu realistisemmaksi. Alan nähdä myös hänen huonoja puoliaan. Silloin tiedostamaton tarpeeni miellyttää häntä vähenee entisestään ja raadollinen minäni tulee yhä rohkeammin esiin. Molemmille paljastuu, että seurustelusuhteen aikana elimme kulissielämää. Paljastimme itsestämme vain sopivasti valikoidut edulliset puolet.

Totuuden paljastuminen voi tuoda sellaisen tunnun, että tuli valittua väärä kumppani. Tässä vaiheessa monet tekevät päätöksen lähteä erilleen. Tilastollisesti suhteiden purkautumispiikki ajoittuu 4-7 vuoden päähän sen vakiintumisesta.

Tämä ei ole ainoa mahdollinen johtopäätös alkuvaiheen innon laantumisesta. Seurustelun symbioosi on ollut pitkälti tiedostamatonta sulautumista toiseen. Suhteen vakiintumisen jälkeen toiseen liittyminen ei tapahdu itsestään, vaan sitä on tehtävä tietoisesti. Toisen kanssa on vietettävä aikaa. On opeteltava kertomaan omista tunteista, unelmista ja peloista. Ja on opeteltava kuuntelemaan toista. Hyvässä parisuhteessa kysytään toiselta ainakin kahdesti viikossa, mitä sinulle kuuluu.

Seurusteluvaiheen nimittäminen kulissielämäksi ei tarkoita sitä, että suhde perustuu väärälle pohjalle. Rakastumista voidaan pitää eräänlaisena kasvutehtävän antamisena. En rakastu kehen tahansa, vaan vain sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa voin kokea yhteyttä ja läheisyyttä. Rakastumisvaiheessa tämä tulee itsestään. Suhteen vakiinnuttua meidän kuuluu tietoisesti tehdä työtä sen hyväksi.