EROTIIKAN RIEMUJUHLAA - RAAMATUSSA

Raamattu ei ole niin seksuaalikielteinen kirja, kuin perinteisesti on ajateltu. Erotiikan ja seksin riemu suorastaan tihkuu eräästä Vanhan testamentin kirjasta. Laulujen laulu (entinen Korkea veisu) on kokoelma eroottissävyisiä rakkauslauluja, joissa sekä avoimemmin että peitekielisesti kerrotaan rakastuneen parin lemmenleikkien ilosta, riemustaa ja jännityksestä.


Kauniit rakastajat


Laulujen laulun runot koostuvat miehen ja naisen toisilleen lausumista puheenvuoroista, joissa he ylistävät toistensä ruumiillista kauneutta ja eroottista viehätysvoimaa. Tämän tästä he tunnustavat halunsa rakastella ja kutsuvat toisiaan siihen. Valtaosa tästä sanoilla `viettelemisestä` tapahtuu peitekielisten, vertauskuvallisten ilmausten avulla.

Useissa viehättävissä runolauluissa kuvataan rakastetun ruumiillista kauneutta. Mies kuvaa naisen vartalon ja erityisesti rintojen vetovoimaa ja paljastaa toiveensa: "Miten kaunis, miten ihana oletkaan, rakastettui, riemuni! Sinun vartalosi on kuin palmupuu, sinun rintasi sen tertut. Minä ajattelen: tuohon palmuun minä nousen, sen hedelmiin minä tartun!" Nainen puolestaan iloitsee eroottisesta vetovoimastaan: "Minä olen rakkaani oma, minuun hän tuntee halua!" Mies saa kutsun tulla "kedolle", naisen "viinitarhaan". Kutsua on vaikea vastustaa, sillä siihen sisältyy lupaus, "siellä annan sinulle rakkauteni".

Silmänruokaa ja rakkauden tunnustuksia

Eräässä laulussa mies kuvaa rakastettunsa ruumista ikäänkuin siirtämällä katsetta alhaalta ylös. Ensin mainitaan jalkaterät. "Miten kauniit ovat jalkasi, sandaalien somistamat". Sitten siirrytään lanteisiiin tai oikeastaan reisiin. "Sinun lanteesi/reitesi kaareutuvat kuin kaulakorut." Katse kohoaa reisiä pitkin ylemmäksi ja kieli muuttuu verhotummaksi. "Sylisi on kuun tavoin kaartuva malja - olkoon se täynnä mausteviiniä!"

Tämän jälkeen noustaan jälleen ylemmäksi, "sinun vatsasi on vehnäkumpu, liljoilla ympäröity. Rintasi ovat kuin peuranvasat, kuin gasellin kaksoset." Runo jatkuu kaulan, silmien, nenän ja pään kuvauksella, kunnes se harkitusti päättyy upeiden hiusten ylistykseen. Todennäköisesti jo tuolloin tunnettiin hiuksiin kätkeytyvä eroottinen symboliarvo ja vetovoima. Naisen kauneudesta ja houkuttevuudesta kerrotaan samalla rohkeudella ja peittelemättömyydellä, jolla nykyajan iskelmät kuvaavat miehen ja naisen välistä vipinää.

Naisenkaan silmänruokaa ei ole unohdettu. Neito kuvailee rakastettuaan oman aikansa miesihanteiden mukaan. Miehen kasvot hohtavat kuin kulta, kiharat ovat korpinmustat, silmät kuin kyyhkyset, posket tuoksuvat kuin yrtit ja huulet ovat kuin liljankukat, joilla mirha helmeilee. Käsivarsien, vatsan ja säärien kuvauksen jälkeen neito kertoo suutelemisen ihanuudesta, "hänen suunsa maistuu makealta". Loppuyhteenvedoksi neito toteaa rakkaastaan, että "kaikki hänessä houkuttaa!"

Näistä rakastetun ulkonäön ylistyksistä näemme, kuinka rakastunut näkee lemmittynsä kauniina ja ihanana, vaikka toiset eivät hänessä erikoisempaa huomaakaan. Tämä toisen näkeminen kauniina tulee erityisen merkittäväksi, kun tiedämme, että antiikin aikana tavalliset ihmiset eivät todennäköisesti olleet kovin kauniita. Lääkkeiden, terveydenhuollon ja usein ruo`ankin puutteen vuoksi monenlaiset nykyään vaarattomat sairaudet runtelivat ihmisiä. Huonot asumisolosuhteet, loputun työ, huono hygienia jne. painoivat raihinaisen leiman ihmismassoihin. Rakkaus sai kuitenkin ankean maailman näyttämään ruusuiselta.


Rohkeat lemmenkohtaukset


Niinkuin nykyäänkin, ovat runoilijat jo tuolloin keksineet itse rakastelusta suuren joukon vertauskuvallisia peiteilmauksia, jotka ovat kuitenkin paikoin erittäin rohkeita.

Nainen pyytää miestä puutarhaansa, viinitarhaansa nauttimaan sen hedelmistä. Kyseessä ei suinkaan ole kasvitieteellinen tutkimusmatka, vaan verhottu kutsu rakastelemaan. Mies vastaa myönteisesti: "Rakkaani, kihlattuni! Minä tulen puutarhaani ja poimin mirhani ja balsamini, avaan hunajakennoni ja syön hunajan, juon viinini ja maitoni." Taustakuoro kannustaa rakastavaisia: "Syökää, ystävät! Juokaa ja juopukaa, rakastavaiset." Ateriaan liittyvillä kielikuvilla kehoitetaan hurmioitumaan (juopumaan) rakastelemisesta.   

Lauluissa keskitytään rakkaudesta, eroottisesta "vipinästä" ja itse seksistä laulamiseen niiden itsensä sisältämän ilon ja jännityksen takia. Avioliitolla, lapsilla ja perhe-elämällä ei rakastuneiden välistä suhdetta rasiteta.

Erityisen huomion kiinnittää miehen ja naisen tasapuolinen kunnioittamiseen ja vapaaehtoisuuteen perustuva suhde. Mies pyytää naista avaamaan ovensa ja nainen antaa itsensä kenelle tahtoo - kukaan ei ota toista vastoin tämän tahtoa. Antiikin ajan mieskeskeisen parisuhteen näkökulmasta katsottuna lukijaa hämmästyttää myös se, että nainen kuvataan erittäin aktiivisena ja usein aloitteen tekijänä.


Vaivaantuneet kriitikot


Kirjan erotiikka on ollut niin läpinäkyvää ja rehevää, että se on jo varhain häkellyttänyt lukijoitaan. Vaikka kokoelmaa pidettiin kuningas Salomonin kirjoittamana oli sillä suuria vaikeuksia päästä pyhien kirjojen kokoelmaan. Teos lopulta hyväksyttiin `Raamattuun`, kun keksittiin tulkita sitä Jumalan ja Israelin kansan välisen `rakkaussuhteen` vertauskuvana. Teoksen ilmiselvän erotiikan vuoksi myöhempi juutalaisuus kuitenkin salli sen lukemisen vasta yli 30-vuotiaille miehille - naiset eivät saaneet lainkaan kuulla tuon vaarallisen kirjan sanomaa!

Kristityt teologit tulkitsivat kirjaa pääsääntöisesti Kristuksen ja seurakunnan välisen rakkauden ylistyksenä. Historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen alkuaikoina näitä rakkausrunoja yritettiin kesyttää ja salonkikelpoistaa. Ne tulkittiin pakanallisen jumaluuden ja hänen palvojansa välisen vertauskuvallisen avioliiton kuvaukseksi, joka olisi erehdyksessä päässeet juutalaisten pyhien kirjojen joukkoon.

Toinen tapa häivyttää runojen estottoman erotiikan aiheuttamaa hämmennystä oli se, että korostettiin runojen käyttöä nimenomaan häälauluina, jolloin eroottiset kielikuvat viittaisivat avioliittoon eikä itse seksiin. Kuten todettu, avioliittoteema ei kuitenkaan esiinny runoissa lainkaan. Tosin kirja ei ole mikään ns. "vapaan rakkauden" julistuskaan, sillä seksin kielellä ilmaistuun rakkauteen liittyy aina vastuu ja sitoutuminen.


Nykytutkimus on käytännöllisesti katsoen yksimielinen siitä, että laulujen laulu on kokoelma eroottisia rakkauslauluja, joiden kautta voimme kurkistaa antiikin ajan juutalaisten muuten niin vähän tunnettuun intiimiin elämään. Kirjan läsnäolo Raamatussa kertoo sen vapauttavan ja elämältä maistuvan viestin, että erotiikan ilo ja vipinä kuuluu luonnollisena osana elämään. Ahdistunut ja kielteinen suhtautuminen seksuaalisuuteen ei kuulu tasapainoiseen kristinuskon tulkintaan.