Bootleglevyt avaavat konserttisalit köyhille

 

Virallisten rockmusiikkijulkaisujen rinnalla on aina tehty bootleg levyjä. springsPääosin bootlegit ovat fanien tekemiä konserttiäänityksiä. Ennen digitaalisia tallenteita ne äänitettiin useimmiten kasettisoittimilla ja julkaistiin c-kasetteina tai lp-levyinä. Bootleggien painosmäärät olivat pieniä ja siksi niistä tuli tavoiteltuja keräilyharvinaisuuksia, joista fanaattiset ihailijat saattoivat maksaa jopa satoja euroja. Onnellinen oli se joka sai käsiinsä vaikkapa Elvis Presleyn tai Beatlesin bootlegalbumin.

Joskus bootlegäänitteet syntyvät virallisten studiolevyjen sivutuotteena. Yhtyeet ja laulajat nauhoittavat kappaleistaan useita erilaisia versioita, joista sopivimmat valitaan julkaistaksi. Hylätyt äänittet jäävät studion arkistoihin, joista ne vuotavat bootleggien tuottajien käsiin. Esimerkiksi Bruce Springsteenin studioäänitteistä on laadittu useita kymmeniä bootlegäänitteitä. Tunnetuin näistä on 19 levyä käsittävä The Lost Masters kokoelma.

Tietokoneaikakausi on muuttanut bootlegteollisuutta tyystin. Nykyään bootlegin voi tehdä kuka tahansa, jolla on tietokone ja mikrofonilla varustettu minidisc soitin. Konsertti äänitetään yleisön joukosta, se pilkotaan tietokoneella laulujen mittaisiksi pätkiksi ja kuvankäsittelyohjelmalla sille tehdään kannet. Todennäköisesti jokainen suuren luokan tähden konsertti päätyy bootlegiksi.

Valitettavasti konserttitallenteista tehtyjen bootlegalbumien äänenlaatu on usein kehno. Äänimaailma ei tallennu koko rikkaudessaan ja yleisön huuto, taputus ja joskus puhekin kuuluvat häiritsevästi läpi. Parhaimmat liveäänitteet syntyvät silloin kun vuokratun konserttisalin henkilökunta tekee esityksestä äänitteen, joka sitten vuotaa fanien käsiin.

Miltä kuulostaa Springsteen Helsingissä?

Innokkaat fanit keräilevät bootleggejä. Niistä löytyy julkaisemattomia kappaleita ja niiden kautta voi päästä aistimaan konserttien tunnelmaa. Fanaattinen bootleggaaja voi esimerkiksi kuunnella miltei kaikki Springsteenin The Rising kiertueen konsertit, myös molemmat Pomon Helsingin esitykset kesältä 2003.

Niistä muuten löytyy hyvä esimerkki yleisön keskeltä tehdyn äänitteen ongelmista. Darkness on the Edge of the Town kappaleen jälkeen kuuluu kun joku selittää selvällä suomenkielellä olevansa kohtuullisen kännissä.

Konserttiäänitteistä ihailija voi seurata, miten tähden tulkinnat omista kappaleistaan muuttuvat vuosien varrella. Hän voi vaikkapa tehdä sellaisen subjektiivisen arvion, että Springsteen näyttää hieman kyllästyneen Born in the USA hittiinsä, joka nosti hänet megatahdeksi 1980-luvulla. Nykyään hän laulaa sen löperömmin kuin muut kappaleet ja jättää kertosäkeet yleisön huoleksi.

Erikoisin bootlegbändi lienee 70-luvun lopulla rämissyt punk-rockin uranuurtaja Sex Pistols, joka ehti vajaan parin vuoden mittaisen elinkaarensa aikana tehdä vain yhden kunnollisen pitkäsoittolevyn (Never Mind the Bollocks). Levy kuitenkin osoittautui niin suureksi menestykseksi, että levy-yhtiö takoi siitä ja ylijääneistä studioäänitteistä lukuisia erilaisia julkaisuja rahat pois -periaatteella. Lisäksi bändin konserteista ja radioesiintymisistä tehtiin kenties parikymmentä bootlegäänitettä.

Sex Pistolsin fanit ovat sittemmin kolmen vuosikymmenen aikana koonneet virallisista julkaisuista ja bootlegeista kasapäin sekaäänitteitä. Näin bändin kahdestakymmenestä biisistä on saatu arviolta viitisenkymmentä erilaista cd-levyn mittaista äänitettä. Tästä näkökulmasta katsottuna Sex Pistols on kaikkien aikojen menestynein yhtye. Mikään muu humpparyhmä ei ole yhtä lyhyessä ajassa ja yhtä vähillä eväillä saanut käyntiin niin laajaa julkaisutoimintaa.

Keräilyharvinaisuudet ilmaisjakelussa

Bootleggejä levitetään nykyään pääosin internetin kautta. Äänitysten tekijät haluavat jättää jälkensä nettiuniversumiin laittamalla "hengentuotteensa" yleiseen levitykseen. Netin taitaja saa helposti käsiinsä haluamiaan äänitteitä.

Tässä suhteessa keräilijän maailma on muuttunut valtavasti. Esimerkiksi 70-luvulla Bob Dylanin bootleggien keräilijä on joutunut maksamaan muutamasta käsiinsä saamistaan harvinaisuuksista maltaita. Nyt samat levyt ja sadat muut Dylanrariteetit eli harvinaisuudet imuroituvat netistä parissa kuukaudessa ilmaiseksi.

Bootlegteollisuuden moraalisesta oikeutuksesta voidaan olla monta mieltä. Bootleggien tekeminen on erotettava piratismista, jolla tarkoitetaan julkaistujen studioäänitteiden kopioimista. Toisaalta on selvää, että lain mukaan konsertteja ei saa äänittää saatika levittää julkisesti, vaikka siitä ei korvausta saisikaan. Amerikan presidentti Bill Clinton allekirjoitti 1994 Bootleggien levityksen kriminalisoivan lain yhdessä pritismia torjuvan lain kanssa.

Bootleggien tekijät puolustavat toimintaansa sillä, että kukaan ei saa taloudellista hyötyä konserttiäänitteistä. Niiden heikko äänenlaatu kelpaa vain pienelle keräilijöiden joukolle, joten ne eivät vähennä virallisten äänitteiden myyntiä. Bootleggien harrastaminen on nimikirjoitusten ja valokuvien keräilyyn verrattavaa fanitoimintaa. Niitä säilytetään kovalevyllä ja ne menetetään kovalevyvaurion kautta.

Tosiasia kuitenkin on, että bootleggien nettilevityksen yhteydessä leviävät myös viralliset äänitteet. Joku vääräleuka voisi tähän todeta, kyseenalaisia arvoja julistava rock-musiikki saa piratismissa lopulta maistaa omaa reseptiään.