Riparilla Jumalalta ajetaan parta

 

Kesän rippileirit takana. Osa nuorista tuli leirille odottaen, että nyt saa oppia enemmän jumala-asioista. Toisia jeesustelu ja Raamatun tavaaminen huolestutti.

Leiriviikon jälkeen palaute oli jokseenkin yksimielinen. Taju kirkon opetuksesta oli syventynyt ja aikuistunut. Konkreettisista jumala-käsityksistä siirryttiin abstraktimpaan suuntaan. "Ajoin Jumalalta parran" - kirjoitti eräs nuori palauteviestissään.

Myös joidenkin nuorten sosiaalinen roolitus meni uusiin puihin. Kun ei oltu enää siinä tutussa koulunpihaporukassa, jotkut kokeilivat uudenlaista tapaa sijoittua ryhmään. Tutun kovisroolin alta saattoi pilkahtaa esiin syvällisempi ja pehmeämpi ihminen.

Seurustelutunneilla tytöt hämmästyivät. Pojista löytyi herkempi, kypsempi ja hellempi puoli. Miehenalun sielunelämä ei olekaan pelkkaa tissivitsiä ja muuta pintarivoilua.

 

Kuopiossa rippikoulun käy lähes koko 15-vuotiaiden ikäluokka. Lisäksi ikäluokasta arviolta viidennes jatkaa isoskoulutukseen ja tulee uudestaan leirille isosen roolissa. Rippikoulu on siis melkoisen suuri kansanliike, jolla on myös yhteiskunnallista vaikutusta.

Nuoret näkevät riparilla kirkon yhteisönä, joka edustaa arvojen pysyvyyttä. Sen eettistä ja uskonnollista sanomaa ei postmodernismin hyperrelativismi ole vielä huuhtonut viemäriinsä.

Tästä huolimatta rippikoulun kirkko yllättää nuoren nykyaikaisuudellaan. Ehkä kirkko yllättää ja ylittää itsensäkin. Veikkaanpa rippikouluopetuksen yltävän virallista retoriikkaa paljon avarampiin ja suvaitsevampiin linjauksiin eräissä seksuaalietiikan kysymyksissä. Erityisesti homoseksuaalisuudesta keskusteltaessa riparilaiset näkevät paljon inhimillisemmän, armollisemman ja nykyaikaisemman kristinuskon kuin mitä lehtien palstoilta voisi luulla.

 

Puutteitakin rippikoulun perusohjelmasta löytyy. Suurin aukko koskee ns. uskonteologian kysymyksiä. Rippikoulun oppikirjat ja opetusohjelma on edelleen tehty ikäänkuin maailmassa ei olisi muita uskontoja lainkaan.

Riparilaiset kysyvät kuitenkin aivan vakavissaan, mitä ajatella maailman uskontojen kirjosta. Vastaukseksi ei riitä pelkkä kristinuskon inkarnaatio- ja armo-opin erinomaisuuden korostaminen ja hatara viittaus yleiseen ilmoitukseen. Asiaa täytyisi käsitellä perusteellisemmin.

Kristillisen uskontoteologian pohtiminen koituisi lopulta kirkon asian voitoksi. Senkin kautta kristinusko nimittäin näyttäytyisi paljon suvaitsevaisempana kuin mitä "rautaa rajalle" -linjan hengellisyys antaa ymmärtää.

 

Monille nuorille ripariprojektin kohokohta on lukuisat lahjakortit konfirmaatiopäivänä. Saa vihdoin moporahat kokoon.

Seurakunnan työntekijätkin ovat innoissaan konfirmaatiojuhlasta. Kehotamme koteja järjestämään lämpimät rippijuhlat nuorille. Rippilapsia puolestaan opetamme elämään ja käyttäytymään siten, että kodeissa tulee kova halu tällaiseen.

Rippijuhla on nimittäin erinomainen mahdollisuus nostaa nuori jalustalle ja näyttää hänet koko suvulle. Silloin nuorta onnitellaan, häntä juhlitaan, kiitetään ja kehutaan. Mistä? Ei mistään saavutuksista ja ansioista, vaan vain siitä, että hän on juuri hän. Tällainen armon ja rakkauden osoittaminen on vanhempien perustehtävä. Nyt koko suku kutsutaan siihen mukaan.