Mihin tarvitaan oppia?

 

"En ymmärrä, mihin kirkon oppeja oikein tarvitaan? Enkö voi uskoa Jumalaan ilmankin niitä?"

Moderni kysymys, joka pitää sisällään kaksi keskenään ristiriitaista oletusta. Joka haluaa uskoa Jumalaan, olettaa ensinnäkin että Jumala on hyvä ja haluaa auttaa ihmisiä.

Mutta jos hän ei mielestään tarvitse tähän kristikunnan tai minkään muunkaan uskonnon uskontraditiota, hän olettaa toiseksi, ettei Jumala ei ole puhunut itsestään juuri mitään ihmiskunnalle. Hän ei ole pitänyt tarpeellisena antaa ihmisten tietää, kuka hän on, miten hänen luoksensa tullaan ja miten hänen lahjansa otetaan vastaan.

Tässä on ristiriita. Miksi uskoisin Jumalaan, joka ei ole vaivautunut puhumaan mitään ihmisille? Sellainen Jumala on kuin hammaslääkäri, joka ei ilmoittele olemassaolostaan eikä pidä missään vastaanottoa. Hyödytön lääkäri. Hänen luokseen kukaan ei voi mennä. Ja jos joku hammassärkyinen sattumalta löytäsi hänet, ei hän haluaisi auttaa asiakastaan. Eihän hän harjoita praktiikkaansa.

Jumala ilman oppeja ja uskonyhteisöä on hyödytön. Oikeastaan se ei ole Jumala ollenkaan, vaan epäjumala. Epäjumala joko siinä mielessä, että hän on olemassa vain minun mielikuvituksessani. Tai siinä mielessä, että hän ei ole ihmisen puolella eikä välitä ihmisestä.


Kristinuskon Jumala on toisenlainen. Koska hän haluaa auttaa ihmisiä, hän on puhunut itsestään Raamatussa ja kirkon traditiossa. Siksi sen, joka on tosissaan kiinnostunut Jumalasta, kannattaa kuunnella, mitä kristikunnalla on sanottavaa hänestä.

Ehkä asiaa valottaa vertaus lapiosta. Lapioon kuuluu kaksi osaa, terä ja varsi. Halutessaan käyttää lapion terää työmies tarttuu sen varteen. Jumalan ja kirkon tradition suhde on samanlainen. Jumala on ikäänkuin kiinnittynyt kristikunnan uskontraditioon niinkuin lapion terä sen varteen.

Pois siis turha negatiivinen lataus ilmauksesta kirkon oppi. Se kertoo siitä, että Jumala on ihan oikeasti olemassa ja puhunut itsestään.