Terminaattorielokuvat kuuluvat toimintaelokuvien aateliin

Filosofisiakin teemoja löytyy 


Arnold Schwarzeneggerin tähdittämistä Terminator elokuvista (1984 ja 1991, 200?) on tullut scifi-toiminta elokuvien merkkipaaluja. Niissä mielikuvituksellinen tarina yhdistyy sinisen tummaan trillerimäiseen tunnelmaan.
 
”Ison Arskan” näyttelijänhahmo on lähtemättömästi leimautunut näihin elokuviin. Kun hän kävi Irakissa rohkaisemassa amerikkalaissotilaita, hän teki sen terminaattorielokuvien terminologiaa siteeraillen: ”Minä vain näyttelin terminaattoria, mutta te olette todellisia terminaattoreita. Haluan kiittää teitä siitä, että sanoitte Saddamille lopullisesti ’hasta la vista, baby’”.
 
Huomenna on paremmin, vai onko? 
 
Terminaattorielokuvat esittävät pelottavan tulevaisuuden skenaarion. Tietokoneohjattu puolustusjärjestelmä kehittyy itsetietoiseksi tahdoksi, joka ryhtyy sotaan ihmiskuntaa vastaan. Koneet miltei nujertavat ihmiskunnan, kunnes John Connorin johdolla ihmisten vastarinta kääntyy voitokkaaksi. Sillon koneet päättävät tuhota John Connorin lähettämällä menneisyyteen robotin, joka tappaisi hänet tai hänen äitinsä Sarah Connorin. Näin ihmisten vastarintaliike menettäisi johtajansa.
 
Ensimmäisessä elokuvassa The Terminator Schwarzenegger näyttelee tuhoojarobottia. Alunperin hänen piti esiintyä Sarah Connorin suojelijana, mutta käsikirjoituksen luettuaan Arska päätti, että robotin rooli sopii hänelle paremmin. Murrettua englantia puhuvan robotin suuhun ei sijoitettu kovin montaa repliikkiä. Pienellä budjetilla tehdystä elokuvasta tuli suuri menestys, kun se siirtyi videolevitykseen.
 
Jatko-osa Terminator 2 Judgment Day jatkaa tarinan kehittelemistä ja esittelee uuden tuhoojarobotin. Nestemäisestä metallista valmistettu robotti yrittää nyt tuhota nuoren John Connorin. Schwarzenegger näyttelee vanhempaa robottimallia, joka on ohjelmoitu suojelemaan John Connoria ja tämän äitiä. Katsojalle välittyy se vaikutelma, että vähitellen suojelijarobotti kiintyy ihmisystäviinsä. Se on kuitenkin lopussa valmis tuhoamaan itsensä ihmiskunnan turvallisuuden tähden.
 
Terminator 3 The Rise of the Machines (Koneiden kapina) jatkaa samoja teemoja. Jälleen robottina esiintyvä Schwarzenegger saa tällä kertaa vastustajakseen naispuolisen terminaattorin, joka tunnetaan nimellä Terminatrix T-X.

Erikoistehosteiden riemuvoittoja

Terminaattorielokuvissa esiintyvät scifi-perinteen keskeiset teemat: aikamatkailu ja siihen liittyvät filosofiset kysymykset, teknologian uudet saavutukset, tietokoneiden mahdollisuus kehittyä kohti inhimillisen kaltaista tietoisuutta, ihmisen ja koneen välinen taistelu sekä ihmiskunnan tuhoutuminen maailmansodassa.
 
Nämä teemat sidotaan trillerimäiseen jännitykseen ja näyttävään toimintaan. Erityisesti Terminator 2 elokuvan nestemäisestä metallista tehty robotti edusti sen aikaisen tietokoneanimaation huippua. Ohjaaja James Cameron olisi halunnut sijoittaa nesterobon jo ensimmäiseen terminaattorielokuvaan, mutta se ei ollut mahdollista silloiselle animaatiotekniikalle.
 
Robotti kykeni muuntumaan kenen tahansa ihmisten näköiseksi. Eräs kohtaus on erityisen mieleenpainuva. Jouduttuaan nestemäisen typen kansssa tekemisiin robotti jäätyi ja hajosi pirstaleiksi kuin lasi. Heti kohta sirpaleet sulivat ja pisarat liukuivat lammikoksi, joka kohosi uudeksi robotiksi. Tätä kohtausta on sittemin toistettu useissa elokuvissa erilaisina muunnoksina.

Onko maailma ennaltamäärätty?
 
Kevyt filosofisten teemojen liittäminen toimintaelokuviin ei ole uusi ilmiö. Ensimmäinen Jurassic Park elokuva ratsasti silloin muodikkaan kaaosteorian pohdinnoilla. Matrix trilogiassa esitellään vanha todellisuuden luonnetta käsittelevä filosofinen ongelma: onko havaitsemamme todellisuus olemassa missään muualla kuin mielikuvituksessamme?

Terminator elokuvien aikamatkat ja menneisyyden muuttaminen liittyvät filosofiseen kysymykseen tapahtumien määräytyneisyydestä eli determinaatiosta. Onko niin, että koska jokaisella pienimmälläkin tapahtumalla on syynsä, jokainen olemassaoleva asiantila on edeltävän asiantilansa määräämä eli determinoiva?
 
Jos näin on, voimme periaatteessa analysoida nykyisen hetken pienimpiä yksityiskohtia myöten ja siitä päätellä maailmanhistoria taaksepäin aina sen ensi hetkeen saakka. Voimme myös laskea, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu ja siitä voimme taas laskea sitä seuraavan hetken ja näin voimme seurata maailmanhistoriaa loputtomasti tulevaisuuteen. Tämän ajattelumallin mukaan maailma on suljettu järjestelmä, jossa kaikki tapahtumat ovat eräässä mielessä ennalta määrättyjä.

Teologia pohtii näitä predeterminaation kysymyksiä Jumala-opin yhteydessä. Erityisesti reformoitu teologia mielellään katsoo, että Jumala on jo ennen luomista päättänyt maailmanhistorian kulun pienintä yksityiskohtaa myöten.
 
Terminator elokuvassa asetutaan maailman vapautta kannattavan näkemyslinjan puolelle. Ei ole olemassa vääjäämätöntä kohtaloa, vaan ihmiset luovat tulevaisuutensa omilla valinnoillaan.
 
Lisää tilaa filosofialle 
 
Filosofisten kysymysten pohtiminen toimintaelokuvissa jää helposti ohueksi päälleliimatun tuntuiseksi höysteeksi. Ajattelun historian suuria teemoja ei voida tarkastella kovin syvällisesti, jos sille on varattu tilaa vain muutaman dialogin verran.
 
Matrix trilogian tuoreessa kakkososassa dialogille annettiin huomattavan paljon minuuttitilaa, mutta tulos ei ollut yhtään sen syvällisempi. Jostakin syystä filosofinen keskustelu jäi sekavaksi ja siksi lopulta mitäänsanomattomaksi, vaikka filosofian historia olisi tarjonnut erittäin paljon kiinnostavaa aineistoa dialogin käsikirjoittajille.
 
Kahdessa ensimmäisessä terminaattorielokuvassa ei eksytä filosofisen keskustelun sivuraiteille. Leijonanosa annetaan itse tarinalle, tunnelmalle ja jämäkälle toiminnalle. Kolmososan onnistuminen jää nähtäväksi. Joka tapauksessa The Rise of the Machines elokuvan ensi-iltana voidaan todeta, että Arska on lunastanut lupauksensa I’ll be back.
 
Tuli ja nähtiin. Ei ollut kauheen hyvä leffana. Auts.